litteroitu

Praeses: Henrik Hassel Respondens: Gabriel Petéche Commentatio academica de usu et abusu eloquentiæ 1751 Hassel / Petéche 1751 – Commentatio academica de usu et abusu eloqventiæ. ”Akateeminen kommentaatio kaunopuheisuuden käytöstä ja väärinkäytöstä” Avainsanat: puhetaito, poliittinen puhe, oikeuspuhe, retoriset ohjeet, retoriset tehokeinot, tunteisiin vaikuttaminen Kommentaarin mukaan yksinkertainen todenpuhuminen ei aina riitä, sillä asiat on esitettävä ja perusteltava kuulijoihin vaikuttavalla tavalla. Historia tarjoaa esimerkkejä puheen voimasta, mutta se voi sekä lisätä malttia että lietsoa kiivautta. Etenkin oikeudenkäynneissä kiistakysymysten ytimestä harhaantunut kaunopuheisuus on lisännyt yleistä asiattomuutta. ”Academic Commentary on the Use and Abuse of Eloquence” Keywords: eloquence, political speech, judicial speech, rhetorical instructions, rhetorical powers Commentary starts with the idea that straightforward matter-of-fact speech isn’t always enough, since listeners need to be won over by an effective delivery. History knows many examples of the power of public speeches, yet it can foster both moderation and vehemence. Arguing beside the point in court is a common example of the misuse of eloquence.  “Akademisk kommentar om vältalighetens bruk och misbruk” Nyckelord: vältalighet, politiskt tal, juridisk tal, retoriska instruktioner, retorisk effekt Kommentaren hävdar att enkelt tal om sanningen är inte alltid tillräckligt. Det behövs en special konst att får publiken lyssna till och lära sig saker. Historiskt sätt har vältaligheten ändå befrämjat bade moderation och fanatism. Osaklig argumentering i rättegångar är ett exempel på vältalighetens skadligt bruk.    

Praeses: Frans Mikael Franzén Respondens: Jakob Abraham Strömmer Diss. IDEAM perfectae humanitatis definitura 1798 Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library http://bibbild.abo.fi/   Franzén / Strömmer 1798 - Ideam perfectae humanitatis definitura. ”Täydellisen ihmisyyden idean määrittely” Avainsanat: ihmisyyden täydellisyys, Kant, järki, ihmisen päämäärä, epikurolaiset, eudaimonia, stoalaiset, hyve, onni, ikuinen elämä, Jumala Jos haluamme tietää, onko jokin asia täydellinen, vertaamme sitä kyseisen asian täydellisyyden ideaan. Siten vastaan tuleva ihminen on täydellinen neekeri [sic], jos hänen kuvauksensa sisältää kaikki ominaisuudet, joiden nojalla neekerit eroavat muista roduista. Se, mikä on ihmiselle ominaista, ts. ihmisyyden täydellisyys, on samalla ihmisen päämäärä. Täydellisyys ei ole asioiden itsensä ominaisuus vaan järjen niistä muodostama näkemys; samoin musiikki ilman järjen tulkintaa on vain ilman liikettä. Ihmisyyden täydellisyys abstrahoidaan ihmisluontoa koskevista seikoista. Ihmisluonnon päämäärä ei ole filosofeille selvä. Se voidaan kuitenkin selvittää (1) tutkimalla ihmissuvun historiasta, mitä erityisesti ihmiset maanpäällä tavoittelevat, tai (2) tutkimalla ihmisluonnon perusteita ja niiden välttämätöntä tilaa. Tarkoitus on kysyä, syntyykö ihminen onneen vai onnettomuuteen, hyveeseen vai kelvottomuuteen, pelkästään niihin vai myös tuonpuoleiseen elämään. Historia kuitenkin osoittaa, että ihminen pyrkii aina onneen, josta eri ihmiset tosin muodostavat erilaisen käsityksen. Filosofit päättelevät, että ihminen pyrkii onnen lisäksi hyveeseen ja uskontoon; historia ei kuitenkaan voi osoittaa tätä riittävän pätevästi, sillä se kertoo vain millaisia ihmiset ovat olleet, ei millaisia heidän pitäisi olla. On siirryttävä tutkimaan ihmisluonnon välttämätöntä tilaa (nisus necessarius), joka on kaksinainen: aistillinen ja järjellinen. Aistillinen pyrkii onneen, järjellinen hyveeseen. Aistit nimittäin tahtovat mielihyvää ja välttävät mielipahaa; järki vihaa mielen epäjärjestystä (perturbationem, hyveen vastakohta). Ihminen pyrkii hyveeseen, koska on järkevä. Mutta hyvettä on tavoiteltava ennen onnea, koska onnea ei voi omata ilman hyvettä. Jos taas onni hylätään, koko hyve romahtaa. Onni seuraa aina pakosta hyvettä. Epäilyksettä ihmissuvun päämäärä ja täydellinen hyvä on siis hyveen ja onnen konjunktio. Mutta kokemus opettaa, että kumpikaan ei voi olla täydellinen maan päällä, ei yksinään eikä yhdessä. Niinpä on uskottava, että Jumala täydellistää ne tuonpuoleisessa, ja tähän uskoon ihminen on syntynyt. Ihmiselle on ominaista edistyä ja toimia ikuisesti, mutta päämäärää ei koskaan saavuteta täydellisesti ainakaan tässä elämässä. Muotoilemamme täydellisen ihmisen idea eroaa siis riittävästi epikurolaisten eudaimoniasta ja stoalaisten viisaasta; nuo pyrkivät pelkkään hyveeseen sen itsensä takia, nämä lisäävät ulkoisen onnen hyveeseen; kummastakin ideamme erottaa jumalallinen oikeus ja ikuisen elämän toivo. ”En definition av idén om den fullkomliga mänskligheten” Nyckelord: Människans fullkomlighet, Kant, förnuftet, sinnena, eudaimonia, människans syfte, epikuréerna, stoikerna, dygd, lycka, evigt liv, Gud, liv efter döden Då vi vill veta om något är fullkomligt, jämför vi det med fullkomlighetens idé. Sålunda är en människa man möter en fullkomlig neger [sic] om hans beskrivning innehåller alla de egenskaper som skiljer negrer från andra raser. Det som är kännetecknande för människan, mänsklighetens fullkomlighet, är samtidigt människans syfte. Fullkomligheten är inte en egenskap hos tingen i sig, utan en uppfattning som förnuftet skapar av dem, liksom musik utan förnuftets tolkning endast är luft i rörelse. I avhandlingen hänvisas till Kants Kritik av det praktiska förnuftet. Mänsklighetens fullkomlighet abstraheras ur sådant som berör människonaturen. Människonaturens syfte kan klargöras (1) genom att i mänskosläktets historia undersöka vad människor på jorden specifikt strävar efter, eller (2) genom att undersöka människonaturens grunder och deras ofrånkomliga villkor. Syftet är att undersöka om människan föds till lycka eller till olycka, till dygd eller oduglighet, och enbart härtill, eller också för ett hinsides liv.   Historien visar att människan alltid strävar efter lyckan, om vilken människor har olika uppfattning. Filosoferna sluter sig till att människan förutom efter lycka också eftersträvar dygd och tro. Historien kan ändå inte visa detta i tillräcklig grad, eftersom den endast förtäljer om hurudana människor varit, inte om hurudana de borde vara. Därför bör man undersöka människonaturens ofrånkomliga tillstånd (nisus necessarius), som är tudelat: sinnlig och förnuftig. Den sinnliga strävan riktar sig mot lyckan, den förnuftiga mot dygden. Sinnena eftersträvar välbehag och undviker obehag; förnuftet avskyr sinnesförvirring (perturbationem, dygdens motsats). Människan strävar efter dygd eftersom hon är förnuftig. Men om lyckan avvisas, säckar dygden ihop. Av lycka följer alltid med nödvändighet dygd. Människosläktets syfte och det fullkomligt goda är då en förening av dygden och lyckan. Ändå visar erfarenheten, att ingen av dem kan vara fullkomlig på jorden, varken ensam eller i förening och därför måste man tro att Gud fullkomnar dem i det hinsides. Till denna tro är människan född. Att sträva framåt och verka i evighet är människans kännetecken, men målet kan inte uppnås till fullo åtminstone i detta liv. Den idé om den fullkomliga människan som vi utformat skiljer sig därför tillräckligt från epikuréernas eudaimonia och stoikernas visdom; de förra strävar endast efter dygden för dess egen skull, och de senare tillskriver den yttre lyckan dygden. Från bägge dessa idéer skiljer sig den gudomliga rätten och hoppet om ett evigt liv. ”The definition of the idea of a perfect humanity” Keywords: Perfection of Man, Kant, reason, senses, eudaimonia, epicureans, stoics, virtue, happiness, God, eternal life, life hereafter The dissertation seeks to define the idea of a perfect humanity. Perfection is not a quality of things as such but the conception of them, formed by Reason. The purpose of humanity is as yet unknown to the philosophers, but the question may be resolved in two ways: (1) By the study of history, and the investigation of that, which people usually strive for. This strategy has its flaws because it doesn’t reveal what people ought to be like, only what they have been like. (2) By the study of the foundations of human nature and the necessary conditions for them. The latter method shows, according to the thesis, that the part of Man connected to the senses (in healthy cases) strives for happiness, and the reasonable part of Man for virtue. The ultimate good and perfection of Man would therefore be the conjunction of both, which would only be possible in the life hereafter, and with the help of God. Thus, men are born to pursue first virtue and happiness (which cannot exist separately, the thesis argues), and then to believe in the next life, where the perfection takes place.  

Praeses: Johan Bilmark Respondens: Fredrik Grönstrand Dissertatio academica de magnis ingeniis, raro felicibus 1798 Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library http://bibbild.abo.fi/    Akateeminen väitös suurista neroista, harvoin onnellisista Avainsanat: nero (suurmies), onnellisuus, onni, nerous (henkinen suuruus), älykkyys, sotasankari Väitös tutkii suurten nerojen ja merkittävien miesten onnellisuutta argumentoiden, että nerous ei tuo onnea vaan päinvastoin usein lisää kyseisen neron ja hänen lähimmäistensä onnettomuutta. Tämä pyritään todistamaan lukuisin historiallisin esimerkein. Esimerkiksi sota juhlittuine sankareineen ei lisää onnea vaan köyhdyttää valtion ja aiheuttaa onnettomuutta monille.   En akademisk dissertation om de stora genierna, som sällan är lyckliga Nyckelord: geni, glädje, lycka, skarpsinne, intelligens, krigshjälte Dissertationen granskar stora geniers och framstående mäns glädje. I texten argumenteras för att skarpsinne inte för lycka med sig utan tvärtom ofta ökar olyckan för geniet och hans närmaste. Argumentet underbyggs av en mängd historiska exempel. Krig med dess firade hjältar, exempelvis, ökar inte lyckan utan utarmar staten och ger upphov till olycka för många.    An academic dissertation about great geniuses, who are rarely happy Keywords: genius, happiness, joy, ingenuity, intelligence, war hero The dissertation examines the happiness of great geniuses and other remarkable men. It argues that ingenuity doesn’t bring happiness with it. On the contrary, it often increases the unhappiness of the genius him- or herself, and of his or her neighbours. To prove the argument, many historical examples are introduced. According to the thesis, for example, war and the celebrated heroes which it brings, doesn’t increase happiness, but impoverishes the state and causes misery to many.  

Praeses: Jacobus Gadolin Respondens: Jacob Utter Dissertationem de figura mundi 1760   Gadolin / Utter 1760 – Dissertatio de figura mundi. ”Dissertaatio mailman muodosta” Avainsanat: maailma, maailmankaikkeus, muoto, fysiikka, äärettömyys, maapallo Dissertaatio käsittelee maailmankaikkeuden fyysistä muotoa. Ensiksi pohditaan, onko maailma äärellinen vai ääretön, ja onko sillä ylipäänsä rajattua muotoa. Päädytään siihen, että maailmankaikkeus on rajallinen ja sillä on tietty muoto. Yleisen käsityksen mukainen sileänsäännöllinen pallomaisuus ei päde. Sen suosio perustuu siihen, että tähtitaivas näyttää etäisyyserot tasoittavalta holvikaarelta. Maailma on viisainta käsittää muodoltaan epäyhtenäiseksi, muuttuvaiseksi ja monimutkaiseksi. ”Dissertation on the Figure of the World” Keywords: world, universe, figure, shape, physics, infinity, globe, ball Dissertation investigates the physical form of the universe. At first it is said that the universe is not infinite, yet it does have a shape. Common supposition of a lean and simple ball-like figure is, however, erroneous. The universe is best understood as having an uneven, changing and complex configuration. “Dissertation om världens figur” Nyckelord: värld, universum, figur, form, oändlighet, glob, boll Dissertationen handlar om värdlens fysiska form. Det hävdas att universum inte är ändlöst men inte är det formlöst heller. Antagandet av en slät och enkel bollfigur är falskt. Vårt universum har tvärtom en skrovlig, ändrande och komplicerad konfiguration.