Kalm Pehr

Praeses: Pehr Kalm Respondens: Jonas Henricus Mennander Dissertatio gradualis de noxa materialismi in oeconomia 1760   Kalm / Mennander 1760 – De noxa materialismi in oeconomia. ”Materialismin vahingollisuudesta ekonomiassa” Avainsanat: materialismi, ekonomia, Jumala, sielu, tahdon vapaus, Hobbes, Cicero, Plutarkhos, hyvyys, yhteiskunta, työvoima Väitös tutkii materialismin haitallisuutta ekonomialle. Materialismilla tarkoitetaan väitöksessä hypoteesia, jonka mukaan ei ole olemassa muita kuin materiaalisia tai ruumiillisia olioita, Jumala (jos materialisti hyväksyy Jumalan olemassaolon) on ruumiillinen ja ihmissielu on materiaalinen ja kuolevainen. Lisäksi materia voi toimia vain fysikaalisen välttämättömyyden pakosta, jolloin sekä ihmisen että Jumalan tahdon vapaus on mahdotonta. Materialisteja ovat väitöksen mukaan olleet Demokritos, Justinos Marttyyrin oppilas Tatianos, Irenaeus, Tertullianus, Lactantius, Pompanatius, ja hänen oppilaansa Petius ja Baebmius. Äskettäin huomattavin materialisti on ollut Hobbes. Materialismi tuhoaa väitöksen mukaan yhteiskunnan perustan hävittämällä uskonnon ja tahdon vapauden, jolloin ihmiselle ei jää motivaatiota hyviin tekoihin. Kirjoittajan mukaan jopa pakanat ymmärsivät uskonnon välttämättömyyden valtiolle; hän vetoaa Ciceron ja Plutarkhoksen todistuksiin. Kun usko ihmisten hyvyyteen menetetään tapainturmeluksen takia, luottamus kaikkiin yhteiskunnalle välttämättömiin sopimuksiin häviää, tilalle tulee jatkuva pelko. Materialismi estää kaiken suuren ja vaivaa vaativan suunnittelun, rakentamisen ja tutkimisen, sillä kukaan ei enää viitsi nähdä vaivaa, ja mitään on sitä paitsi turha yrittääkään, jos kaikki on ennalta määrättyä. Miksi kukaan haluaisikaan hikoilla jossain vaativassa työssä, kun sen hedelmät kiihottavat vain muiden himoa, ahneutta ja kieroja haluja? Kirjoittaja näyttää pelkäävän, että varsinkin maatalouteen ja metalliteollisuuteen on vaikea saada työvoimaa, jos materialismi pääsee valtaan. Materialismi on siis kaikkia ruttoja pahempi yhteiskunnan tuholainen. ”Om materialismens skadeverkningar för ekonomin” Nyckelord: materialism, ekonomi, människans godhet, samhället, arbetskraft, Hobbes, Cicero, Plutarkos, själ, viljans frihet Avhandlingen undersöker materialismens skadlighet för ekonomin. Med materialism avses hypotesen, enligt vilken det inte finns andra substanser än de materiella eller kroppsliga. Gud (såvitt materialisten godtar Guds existens) är kroppslig och människosjälen är materiell och dödlig. Därtill kan materien endast handla av fysikalisk nödvändighet, vilket gör att viljans frihet för såväl människan som för Gud blir en omöjlighet. Materialister var Demokritos, Justinus martyrens lärjunge Tatianus, Irenaeus, Tertullianus, Lactantius, Pompanatinus, och hans lärjungar Petius och Baebmius. Den senaste mest kända materialisten är Hobbes. Materialismen förstör samhällets fundament genom att förgöra religionen och viljans frihet, varigenom människan förlorar motivationen till goda handlingar. Till och med hedningarna insåg trons nödvändighet för staten, och skribenten hänvisar till Ciceros och Plutarkos’ bevis. Med tron på människans godhet försvinner också tilliten till de nödvändiga samhälleliga kontrakten och rädslan tar vid. Metallindustrin och jordbruket kan få svårt att få arbetskraft om materialismen tar över. Materialismen är den värsta pesten för samhället. ”On the Harm of Materialism in Economy” Keywords: materialism, economy, God, soul, freedom of will, Hobbes, Cicero, Plutarch, labour, good of man, society According to the thesis, materialism is an enemy to society worse than any pestilence. Materialism is defined as a view to the effect that there are no other entities than the material or corporeal. God (if a materialist allows the existence of God) is corporeal, and the human soul is corporeal and mortal. Further, because matter can act only by strict physical necessity, free will is impossible. In destroying religion and free will, materialism leaves no motivation for good deeds. This, in turn, leads to the depravity of manners, and therefore undermines the contracts that are necessary for a society. What is more, materialism makes it impossible to fashion, construct, or study anything great or laborious, because no one wants to take great pains or to sweat in work, when all fruits of the work arouse only lust, greed and crooked desires of others. If materialism prevailed, it would be hard to get labour for agriculture and metal industry indispensable to any society.