Alla ensin suomennos ja sen perässä latinankielinen litteraatio.
Muutamia aforismeja
TALOUDENHOIDOLLE VIHAMIELISESTÄ
ATEISMISTA,
ne asettaa
maineikkaan Auran filosofisen tiedekunnan suostumuksella,
preeseksenä
herra PETRUS KALM,
talousopin vakinainen professori, Tukholman kuninkaallisen tiedeseuran sekä Uppsalan kirjallisuusseuran jäsen,
nöyrästi asiantuntijoiden arvosteltavaksi
MICHAEL MONTIN,1
Jumalan sanan palvelija,
pohjalainen.
Suuressa akatemiassa 28. kesäkuuta 1760.
Totutussa paikassa ja totuttuun aikaan.
Turussa, painanut johtaja ja Suomen suuriruhtinaanmaan kuninkaallinen kirjanpainaja
JACOB MERCKELL.
herra maisteri JACOBUS GARVALIUKSELLE,2
Jumalan nimeen Siikajoella kokoontuvien sielujen valppaalle paimenelle,
lähiseutujen ankaralle rovastille.
Sangen kunnioitetulle ja mitä kuuluisimmalle miehelle,
herra maisteri PETRUS N. MATHESIUKSELLE,3
Pyhäjoen valppaalle ja huolelliselle kirkkoherralle ja rovastille.
Sangen kunnioitetulle ja mitä kuuluisimmalle miehelle,
herra maisteri JACOBUS SALMENIUKSELLE,4
Paltamon ansiokkaalle ja ankaralle kirkkoherralle ja rovastille.
Erittäin kunnioitetulle ja mitä kuuluisimmalle miehelle,
herra THOMAS STENBECKILLE,5
Raahen seurakunnan arvostetulle ja ansioituneelle kirkkoherralle.
MICHAEL MONTIN.
herra SIMON APPELGRENILLE,6
kiitetylle varapastorille ja kappalaiselle Paltamossa.
Mitä kunnioitetuimmalle ja maineikkaimmalle miehelle,
herra maisteri ERICUS CASTRENILLE,7
Pohjalaisen osakunnan mitä valppaimmalle jäsenelle.
Mitä kunnioitetuimmalle ja maineikkaimmalle miehelle,
herra SAMUEL MONTINILLE,8
kunnioitetulle Piikkiön kappalaiselle, rakkaalle sedälle.
Mitä kunnioitetuimmalle ja maineikkaimmalle miehelle,
herra ERICUS FROSTERUKSELLE,9
Haukiputaan mitä valppaimmalle kappalaiselle, toivotulle langolle.10
Mitä kunnioitetuimmalle ja maineikkaimmalle miehelle,
herra maisteri GEORG[IUS] MATHESIUKSELLE,11
Kruunupyyn mitä valppaimmalle kappalaiselle.
Sangen kunnioitetulle ja mitä oppineimmalle miehelle,
herra ANDREAS DURCHMANILLE,12
Vihannin mitä kunnioitetuimmalle kappalaiselle.
Teidän hyvät työnne minua kohtaan ovat niin monet ja niin suuret, etten voisi niitä näillä muutamilla sanoilla ilmaista enkä tuoda julki teidän ansaitsemaanne kunnioitusta, joka leimuaa sydämessäni kuolemattomalla roihulla, paitsi että totuttuun tapaan pyydän teitä yhä uudestaan hyvillä mielin katsomaan puoleeni. Lisäksi toivon kaikesta sielustani, että eläisitte onnellisina kuolevaisen ikänne viimeisille rajoille saakka, voisitte hyvin ja kukoistaisitte. Olen pysyvästi
MICHAEL MONTIN
Olisin kiistatta epäkiitollisin auringon alla, jos ohittaisin vaieten tässä tilaisuudessa armaimman äitini niin runsaat hyvät teot minua kohtaan. Jo varhaisimmasta lapsuudestani lähtien on armain äitini hyväsydämisesti niin vaivojaan kuin varojaan säästämättä huolehtinut hyvinvoinnistani. Kaitselmus näki parhaaksi viedä minulta jo varhain sen avun, jota olin odottanut autuaasti edesmenneen rakkaimman isäni elämältä. Mutta tämän vaikean puutteen on armaimman äitini hellä huolenpito tehnyt siedettäväksi. Mitä voisin tarjota sellaiselle hellyydelle ja hyvyydelle? En muuta kuin tyhjiä sanoja, eivätkä nekään riitä kuvaamaan sitä tunnetta, jonka niin monenlaiset hyvät teot synnyttävät, ja joka säilyy minussa totisesti aina kuolemaan saakka. Kuitenkin todistukseksi siitä kunnioituksesta, jota sisimpäni pursuaa, on minulla tilaisuus lapsenomaisen kuuliaisena luovuttaa armaimmalle äidilleni ensimmäiset hedelmät hänen minuun sijoittamistaan varoista; tämän vähäisen työn, joka osoittaa jumalattomuuden aiheuttaman vahingon talouden edistämiselle. Tämän lisäksi on suurin iloni lähettää niin taajoja kuin kiihkeitäkin huokauksia Kaikkivaltiaan puoleen, että tämä ammentaisi moninkertaiset siunauksensa armaimmalle äidilleni ajassa ja ikuisuudessa. Muuten elän ja kuolen.
MICHAEL MONTIN.
weljellen’ walitulle.
Ilman tieto jutteliain,
painu Micheli Parnassille,
julki caunist todistain,
Jumalan kiellon maacunnille,
onnett’ mutta tuottawan,
jonga tähden kunnian,
sulle uskon wuotawan.
Caikild jotc’ ei munnian,
oikiast järjest harhaile,
joiden cansa paucutan,
jättän asian parhaile,
taiwan portin reunalle,
että onne laucuttan,
HERra sulle siunaille!!
Ensimmäinen aforismi.
Kun oikean mielen vaa’assa tutkimme jumalallisia täydellisyyksiä, huomaamme helposti, että ihminen asetettiin luomistyön alussa mitä onnellisimpaan asemaan, ja jos hän olisi pysynyt siinä, olisi hän väistämättä ylistänyt jumaluuden kunniaa mitä riemullisimmin ja lisännyt omaa onnellisuuttaan mitä tehokkaimmin, koska nämä molemmat liittyvät hyvin tiiviisti toisiinsa, jopa siinä määrin, että ne eivät ole erikseen ymmärrettävissä eivätkä edes olemassa. Mutta Jumalasta luopumisen jälkeen, tuon erittäin häpeällisen tapahtuman, jota ei koskaan voi kylliksi surra, osoittautui, että ihminen ei ainoastaan ollut selvästi kykenemätön lisäämään todella jumalallista kunniaa ja edistämään ikuista onnellisuuttaan, vaan myös luonnolliseen tilaansa asetettuna hänellä ei ollut muuta keinoa huolehtia säilymisestään kuin kansalaisten hallitusvalta13. Sillä vaikka on täysin totta, että jumalallinen luonnollinen laki määrää kaikkia suosimaan rauhaa ja keskinäistä yhteisymmärrystä, koska kuitenkin tässä laissa määritelty jumalallinen pelastus etenee useimmiten hitaasti, on tarpeen ohjata tunteilleen kohtuullista enemmän periksi antavien ihmisten mielivaltaa järjen ja velvollisuuden piiriin esittämällä heille läsnä oleva pahuus, joka aiheuttaa heissä pelkoa. Muutoin ihmiset eivät vain uhkaisi toistensa elämän säilymistä mitä vaarallisimmilla juonilla, vaan jopa tuhoaisivat sen kokonaan ja suorastaan murskaisivat, niin ettei koko ihmissuvun perikato olisi vain uhkana, vaan se olisi aivan varma ja selvästi väistämätön.
Toinen aforismi
Tuotuamme edellisessä aforismissa esiin, vaikkakin hyvin lyhyesti, kansalaishallinnon välttämättömyyden meidän on hyvin helppo kuvailla sitä onnettomuuksiin johtavaa tietä, johon on syypää ateismi eli selvästi kärsivän mielen kauhistuttava sikiö, siinä määrin kun tämä pahuus vastustaa talouden kukoistusta. Sillä vaikka emme siitä muistuttaisikaan, ei kukaan, paitsi ihmisyydelle aivan vieras, voi olla tietämättä, miten niin yksityisen kuin julkisenkin talouden kukoistus riippuu kokonaan jumalallisen siunauksen runsaudesta ja siviilihallitusvallan hyvistä ja viisaista määräyksistä.
Kukapa ei huomaisi, että julkisesta taloudesta ja sen kukoistuksesta ilman kansalaisten hallitusvaltaa voi puhua vain runoilijoiden kauniissa unissa ja järjettömissä kuvitelmissa14. Yksityinen talous ilman julkista taloutta olisi varmasti mitä surkeimmassa tilassa, tai sitä ei olisi ollenkaan, kuten joidenkin afrikkalaisten ja amerikkalaisten kansojen esimerkistä käy aivan tarpeeksi ilmi, koskapa ne edustavat ennemmin varkaiden tai jopa raakalaisten kuin ihmisten joukkoa. Niinpä talous tässä kuolevaisten turmeltuneessa tilassa edellyttää kansalaishallintoa, ennen kuin se pystyy kukoistamaan ansaitun elinvoimaisena. Mutta lähes kaikki tervejärkiset huomaavat, missä määrin uskonto, erityisesti oikea uskonto, on ainoa ja lujin side, jolla liittyvät toisiinsa ne jäsenet, jotka muodostavat siviilihallitusvallan kokonaisuuden, ja miten ateismi päinvastoin irrottaa kaikki yhteiskunnan siteet, koskapa se mittaa kaikkea onnellisuutta aistillisten ja alhaisten tunteiden mittatikulla. Niinpä tämän perusteella arvelisin olevan yleisesti selvää, että ateismi on talouden tuhoisin ja pahin vihollinen. Jotta kukaan ei arvelisi tätä perusteitta sanotuksi, ei ole haitaksi lisätä seuraavia aforismeja.
Kolmas aforismi
Tämän valmistelun jälkeen aikomuksemme toteuttaminen vaatii meitä käsittelemään hieman tarkemmin sanan ”ateismi” merkitystä, jotta osoittaisimme käsiteltävän asian todenmukaisuuden. Ateismilla emme tässä yhteydessä halua ymmärtää muuta kuin ”kaikkea sitä, niin ajatuksiin kuin oppiin tai elämäänkin liittyvää, jolla Jumalan olemassaolo joko kaunopuheisesti tai järkeen perustuvien väistämättömien johtopäätösten nojalla kielletään ja suljetaan pois”15. Määritelmästä käy selvästi esiin, että ateismi ei ainoastaan kiellä jumalallisen olemuksen sisäistä mahdollisuutta ja hänen pyhimmän olemassaolonsa todellisuutta, vaan myös kaikkien niiden toimien motiivit, jotka ovat peräisin jumalallisen täydellisyyden harkinnasta. Sillä jos ei oteta huomioon Jumalan olemassaolon todellisuutta, samalla myös kielletään jumalallinen kaitselmus sekä tahdon vapaus ja kuolemattomuuden toivo, ja on alistettava kaikki väistämättömän ja täysin välttämättömän kohtalon alaiseksi. Kun ensin mainitut julistetaan pannaan ja maailmaan tuodaan täysin välttämätön kohtalo, katoaa kaikki uskonto, jossa meille esitetään jumalalliseen täydellisyyteen perustuvasta harkinnasta olevat toimintojen vaikuttimet; katoaa hyvä järjestys; katoavat kunnialliset tavat; viimein katoaa tunnollisuus, joka ylittää luonnon esteet ja on mitä tärkein kaikissa talousasioissa.
Neljäs aforismi
Teoreettinen ja käytännöllinen ateismi ovat eri asioita. Vaikka kumpikin uhkaa kauheilla sarvillaan talouden kukoistuksen edistämistä, teoreettinen ateismi riistää Jumalan olemassaolon lisäksi uskonnon ja maallisen hallitusvallan perusteet, kuten edellä jo muutamaan otteeseen totesimme, ja siten ennemmin häiritsee ja murentaa talousasioita kuin edistää niitä. Sillä kuten tosi uskonto opettaa meille oikeaa tapaa palvella Jumalaa ja velvoittaa meitä perustamaan ja laatimaan toimintamme jumalallisen täydellisyyden mukaisiksi, täten tämä hyväntahtoinen Jumala ikään kuin saa aikaan, että hänen suunnattoman hyvyytensä ylitsevuotavimpia aarteita jaetaan meille ja meidän toimillemme ja yrityksillemme lahjoitetaan onnellinen lopputulos. Sokea myyräkin näkee, miten paljon talousasiat saavat tästä kasvua, vahvuutta ja elinvoimaa. Teoreettiset ateistit eivät vain ole vailla kaikkea tätä, vaan he myös yllyttävät päälleen vuodatettaviksi Jumalan vihan ja koston: se johtaa mihin tahansa onnettomuuksiin, joilla Jumala ikään kuin oikeudenmukaisimpana tuomarina koettaa hillitä hölynpölyyn uskovien ihmisten hulluutta. Tämä tarkoittaa sitä, että he kiihottavat Jumalan vihaa, joka häiritsee talousasioita sodilla, viljanpuutteella ja monilla muilla tavoilla. Sillä nämä nahanvaihtajat eivät opeta vain, että Jumalaa ei ole olemassa, vaan omilla toimillaan tarpeeksi ja liikaakin osoittavat olevansa vakuuttuneita kaikesta, mitä julistavat jumalattomalla suullaan, vaikka omantunnon pistokset toistuvat usein ja ravistelevat heidän järjetöntä varmuuttaan. On poutapäivää selvempää, että teoreettinen ateismi kaataa perustukset, joilla yleinen terveys ja rauha lepäävät. Sillä tähän joukkioon kuuluva ihminen ei pidä minkään arvoisena rikkoa sopimusta, joka on kuin akseli, jonka varassa koko yhteisö liikkuu ihmeellisen pyhästi. Sano siis, mitä voimaa, mitä tehokkuutta ja sitoutuneisuutta noudattaa sopimuksia jää jäljelle, kun jumalallinen ja luonnollinen laki on poistettu? Ei varmasti mitään, vaan ennemmin tyhmyyttä olisi tehdä sopimuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että heidän ei ole pakko noudattaa niitä sitä kauemmin, kuin mitä he omasta mielestään pitävät itselleen hyödyllisenä. Huomaat siis, että tuskin ja tuskin kuitenkaan ei voida kuvitella ihmissuvulle vahingollisempaa kulkutautia kuin ateismi.
Viides aforismi.
Todistettuamme teoreettisen ateismin olevan taloudelle vihamielistä käsittelymme järjestys vaatii kertomaan hieman lisää siitä, miten käytännöllinen ateismikin on talouden vastustaja. ”Käytännöllisiä ateisteja ovat ne, jotka Jumalan kieltämisen pahasta tavasta ja järjestyksestä periytyvillä teoillaan, vähät välittäen Jumalan kostoa ja vihaa koskevista varoituksista, todistavat Jumalan tuntemisen ja kaiken pelon häntä kohtaan olevan mielestään pois heitettyjä.”16 Niinpä kukaan päästään terve ei voi kieltää, etteivätkö tällaiset ihmiset ole taloudelle haitaksi. Sillä mitä enemmän meidän tekomme ovat jumalallisten täydellisyyksien mukaisia, sitä suurempi vaikutus niillä on meidän elämäämme, jopa ajalliseen, jota pahat teot eivät varmasti vain vahingoita, vaan jonka ne myös perin pohjin tuhoavat. Mutta kaiken talouden täytyy pyrkiä siihen, että vaikka talouden ansiosta elämämme ei muuttuisi onnellisemmaksi, elämämme saa talouden avulla ainakin jokin selviytymisen keinon, mitä ei voi tapahtua niille, jotka vastustavat teoillaan vähintään luonnollisessa laissa ilmaistua Jumalan tahtoa, kuten jo sanoimme.
Kuudes aforismi
Vaikka jo edellä ainakin ohimennen käsittelimme sitä, miten tunnollisuus,17 joka on talouden sielu ja kukka, monien muiden tavoin katoaa ateismin vuoksi, on sopivaa käsitellä tätä vakavaa teesiä hieman tarkemminkin. Laiskuus ja kuriton elämä ovat kuin läheisimmät sisarukset, sillä kuriton elämä tekee ihmiset selvästi kykenemättömiksi kaikenlaisten töiden aloittamiseen ja toimittamiseen, minkä käytäntö ja jokapäiväinen kokemus aivan tarpeeksi osoittavat. Ateismi puolestaan on kurittoman elämän lähde, koskapa se arvioi kaiken hyvän riippuvan aistillisesta onnellisuudesta, muusta puhumattakaan. Niinpä kun ateismi asetetaan ihmisen asioiden valtaistuimelle, tunnollisuus katoaa väistämättä monien parista kokonaan. Lisäksi mitä suurempia ovat meille tunnollisuuteen pakottavat syyt, sitä suurempaa on tunnollisuus. Mutta kun ateismi pitelee vallan avaimia, ei tunnollisuuden harjoittamiseen anneta mitään muita syitä kuin ne, jotka ovat peräisin aistien kutkuttavasta onnellisuudesta; kun taas sieltä, missä oikea uskonto kukoistaa, saamme lukemattomasti syitä, jotka ovat peräisin Jumalan täydellisyyksien huomioon ottamisesta ja jotka eivät suosittele tunnollisuutta vain yhdellä tai kahdella tavalla. Entä sitten se, että ateismi opettaa kaiken olevan täydellisen välttämättömyyden ohjaamaa? Tunnollisuus, joka asioiden rautaisessa muuttumattomuuden ketjussa ei voi vaikuttaa mihinkään, on siis turhanpäiväistä. Tästä seuraa, että ateistit väistämättä eivät vain lyö laimin lasten kasvatusta ja perehtyneisyyttä moniin taitoihin, jotka ihmeen paljon edistävät ja lisäävät talouden kukoistusta, vaan he jopa täysin hylkäävät ne typeryydeltä haiskahtavana. Paljon muutakin sellaista voisi vielä tuoda esiin, joka vahvistaa ateismin olevan taloudelle vihamielistä, mutta vakavista syistä me pidättäydymme tuomasta niitä esiin.
Suomentanut Pekka Tuomisto
Toimittanut Jarkko S. Tuusvuori
Viitteet [ja Suomentajan & toimittajan huomautukset]
1 [Mikael Montin (1734–1807), raahelainen kappalaisenpoika, opiskeli Uppsalassa ja Turussa. Päätyi kappalaiseksi ensin Tervolaan, sitten Kemiin. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7835]
2 [Jakob Garvolius (1709–1761), Eurajoella syntynyt Ulvilan kirkkoherran poika, aloitti opinnot Turussa 1727. Päätyi Siikajoen kirkkoherraksi 1734. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5549]
3 [Per Niklas Mathesius (1711–1772), Pyhäjoen kirkkoherran poika, aloitti opinnot Turussa 1727. Päätyi Pyhäjoen kirkkoherraksi 1744. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5571]
4 [Jakob Salmenius (myöh. Salmén) (1708–1774), Perniössä syntynyt Rymättylän kirkkoherran poika, aloitti opinnot Turussa 1723. Päätyi Paltamon kirkkoherraksi 1754. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5413]
5 [Tomas Stenbäck (1713–1776), laihialainen kappalaisenpoika, aloitti opinnot Turussa 1730. Päätyi Raahen ja Saloisten kirkkoherraksi 1757. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5739]
6 [Simon Appelgren (1717–1784), talollisenpoika Pälkäneeltä, aloitti opinnot Turussa 1736. Päätyi Paltamon kirkkoherraksi 1776. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6300]
7 [Erik Castrén (1732–1787), Paltamossa syntynyt Kajaanin pormestarin poika, aloitti opinnot Turussa 1748. Päätyi ensin Pudasjärven ja 1785 Kemin kirkkoherraksi. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7435]
8 [Samuel Montin (1696–1779), turkulainen raastuvanoikeuden notaarin poika. Valmistui katedraalikoulusta, mutta ei tiettävästi opiskellut Turun Akatemiassa. Päätyi Piikkiön kappalaiseksi 1722. Ks. Ylioppilasmatrikkeli: http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U1152]
9 [Erik Frosterus (1713–1788), Oulussa syntynyt Paltamon kirkkoherran poika, aloitti opinnot Turussa 1733. Päätyi Haukiputaan kappalaiseksi 1737 ja varapastoriksi 1781. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6057]
10 [Frosteruksen toinen puoliso (1756) Sigrid Maria Montin (k. 1806) oli Mikael Montinin sisar. Ks. Ylioppilasmatrikkeli: http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6057)]
11 [Georg Mathesius (1732–1816), Pyhäjoen kirkkoherran poika, aloitti opinnot Turussa 1754. Päätyi Uudenkaarlepyyn kirkkoherraksi 1793. Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7832]
12 [Anders Durchman (1722–1776), Pyhäjoen lukkarin poika, aloitti opinnot Turussa 1747. Päätyi Vihannin kappalaiseksi 1759. Vaikka Montin ei mainitse asiaa, Durchman oli hänen lankonsa: Durchmanin puoliso (1759) oli Montinin sisar Anna Katarina Montin (k. 1801). Ks. Ylioppilasmatrikkeli:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7345]
13 [Lat. imperium civile, kirjaimellisesti ”kansalaisten komentaminen”. Vrt. englantilais-skotlantilainen filosofi Gershom Carmichael (1672–1729) – alankomaalaisen Hugo Grotiuksen (1583–1645), saksalaisen Samuel Pufendorfin (1632–1694) ja britti John Locken (1632–1704) pohjalle rakentaen – kahdesta vallasta: (pelkkää) maanomistusta tarkoittavan taloudellisen hallinnan eli imperium solin ja yhteiskuntaa muodostavan poliittisen hallinnon eli imperium civilen erosta, On the Origin of Civil Society, or the Original Contract (1724). Teoksessa Natural Rights on the Threshold of Scottish Enlightenment. The Writings of Gershom Carmichael. Toim. James Moore & Michael Silverthorne. Liberty Fund, Indianapolis 2002, luku 17.]
14 [”Järjettömissä kuvitelmissa”, lat. absurdasve chimæras. Khimaira on myyttinen olento, joka koostuu leijonasta, vuohesta ja käärmeestä. Tässä se tarkoittaa runoilijoiden mielikuvituksen luonnottomia tuotteita.]
15 Ks. maineikkaan herra tohtori Waller. Praenot. theol., 1. osa, §. 222. [Nils Wallerius (1706–1764), ruotsalainen filosofi ja teologi, Praenotiones theologicae. Stockholm 1756–1765.]
16 Ks. Wall., Praenot. theol., 1. osa, §. 125.
17 [Lat. diligentia.]
____________________