Hilja Pärssinen
Kasvatus ja sosialismi.
Kenellepä ei olisi tunnettua, miten esim. katoolinen kirkko on kautta aikain ottanut valtansa tueksi kasvatuksen. Saada valtaansa nuoriso merkitsi sille samaa kuin hallita asemaa etäiseen tulevaisuuteen saakka.
Tuon vanhan tepsiväksi osoittautuneen keinon on sittemmin muidenkin kirkkokuntain kannattama taantumus omistanut. Eikö meillä siitä ole kyllin silmiinpistäviä todisteita. Nuorison voittaminen taantumukseltahan on vielä meidän päivinämme eräs kierto- ja kansakoulujen niin myös seminaarien, valtion niille asettama tehtävä. Tuohan on mitä julkeinta arvokasten laitosten häpäisemistä, sanotaan sille, joka lausumaamme tapaan rohkenee väittää. Mutta sittenkin, sosialististen maailmankatsomuksen omistava ei voi tosiasioita tässäkään kau-
51
nistella. Vai kuinka voidaan vielä valistuneena aikakautena, puoltaa sellaista kuin on esim. Raamatunhistorian kylkiluuntarinain y. m. perättömyyksien opettaminen. Tahi onko puolustettavampaa Katekismuksen hyvin kapitalistishenkisten mietelmäin nuoriin sieluihin kylväminen. Katekismuksesta voisi siteerata kymmenittäin kohtia, joissa ajatuskanta on vuossataisen verran vanhentunut. Mutta niistä vielä ilman napinaa on opetettu ja vanhemmat sen alaisiksi lapsensa antavat. . . . .
“Kansakoulu pohjakouluksi” vaativat sosialidemokratit. Mutta samalla myös kiireimmiten sen opetusohjelmaa korjaamaan. Vanhentunut romu pois opetussuunnitelmista ja uudemman ajan käsityskanta tilalle, — tämä koskee niin historian kuin muidenkin aineiden oppikirjoja. “Uskonto pois” on kauhistus kirkkohurskaille. Meidän mielestämme on nykyinen uskonto turmiollista ja sen julistaminen “kansan villitsemistä.” Sen kautta synnytetty uskonkiihko johtaa vainoon ja riitaan. Ei sen moralikaan nosta. Alinomainen “syntein anteeksi antamuksen” lupaus yllyttää rikoksellisiin tekoihin. Autuuden tavoittelu on mielestämme äärimmäistä itsekkyyttä. Jalompaa on mennä ja pyrkiä helvettiin kuin ahnastella taivaan iloja, tietäessään toisten tuliseen pätsiin suistuvan. — Korkeana emme voi pitää verenhimoisen jumalan käsitettä, jumalan joka syöksi poikansa kuolemaan — eihän niin tee edes julma ihminen. — — — Lukuisia esimerkkejä tuohon suuntaan voisimme tuoda.
Lyhyesti vain: “Koulun on vallannut kapitalismi”.
Hyödyllisten tietojen ohella istutetaan siellä samalla piintynyttä vanhoillisuutta, siihen suuntaan o-
52
vat oppikirjat laaditut, ja enin osa opettajistosta kiiruhtaa , vakuuttelemaan ja vahvistamaan lapsissa “uskollisen alamaisen kuuliaisuutta” vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää kohtaan. Tämä asiain tila on ollut selvillä sosialisteille eri maissa. Niinpä on koulukysymystä käsitelty sekä ulkomaiden että myös Suomen sos. dem. puoluekokouksissa.
Kasvatuksen ja opetuksen tuloksena tulee olla siveellinen luonne sanotaan kasvatus-opeissa. Mutta juuri siitä, että siveellisyyden mitta kehittyy aikojen mukaan, johtuukin se ristiriitaisuus, joka on uuden ja vanhan kasvatuksen välillä. Paitsi sitä että koulujen tietopuolinen ohjelma on uusittava on myös opetusmetoodi ja tietokehysten sisällä olevat aatteet perinpohjaisesti muutettavat — sosialistiseen suuntaan. Siinä lyhyessä tilassa, johon tämä. kirjoitus on sovitettava ei ole mahdollista lähemmin asiaa valaista. Kuolleen ulkoluvun, koneellisen ja uuvuttavan jäykkyyden tilaan on saatava eloisa, kokemuksiin vetoova ja järkeä kehittävä esitystapa. Hyljätkää tappava kaavamaisuus.
Herättäkää lapsessa omintakeisuutta, elämän arvostelemista. Elkää vaatiko ehdotonta silmiä palvelevaa alistumista, vaan johtakaa lapsen ajatustapa, oikeaan, niin näette hänen ilonsa olevan tehdä oikein. Älkää kasvattako orjia, jotka ulkoa saadun käskyn vuoksi esiintyvät, puhuvat, tekevät määrätysti, vaan ryhdikkäitä vapaita ennakkoluulottomia yksilöitä, jotka tekevät oikein, koska heillä on siihen sisäinen halu! Siinä vapaiden kansalaisten vapaille opettajille ja äideille ohje. Pois pakko, tuo ennen niin tehoisaksi
53
uskoteltu keino. Mutta tilalle on ehdottomasti pantava lempeä ohjaus. Tässä tehtävä, joka on vaikeimmista vaikeaimpia, vaan velvollisuutensa tunteva kasvattaja ei sitä pelkää. Näin menettelevää, kasvattajaa ei tosin ymmärretä, hän saattaa kuulla moitteita menettelytavastaan oikealta ja vasemmalta, vaari eteenpäin luottamuksella! Eheämielinen ennakkoluuloista ja raatelevan orjan leimasta vapaa kansalainen, uuden kasvatuksen tuote on astuva todistamaan, ettei työ ole ollut turhaa.
Kuinka tavallista on nähdä vanhempien tekevän voitavansa lapsen kasvattamiseksi vissin kuosin mukaiseksi. Tässä innossa mennään niin pitkälle, että kaikki oireet, jotka viittaavat lapsen itsenäisiin, taipumuksiin arvostellaan ankarasti ja usein tukahdutetaan. Vanhoja latuja kulkemaan heitä taivutetaan. Ei anneta tilaa kykyjen kehkeytymiselle, koska niitä ei osata eroittaa. Enemmän tarkkanäköisyyttä. Enemmän pyrintöä ymmärtää lasten lapsellista sieluelämää.
Hyveihin on tultava tottumuksen tietä. Sanatulvalla ja nuhdesaarnoilla ei voiteta enemmän vahingoitetaan. — Esimerkki on luotettavin keino saattaaksemme kultainen hyve lasten rakastamaksi. —
Valtiossamme, orjain ja sortajain yhteiskunnassa, on sosialistisen kasvatuksen johtotähtenä oleva veljeyden tinkimätön ihanne. Tasa-arvoisuus ja sitä jalkoihinsa tallova ylimyksellisyys ovat vastakkaisina, käsityksinä kuvattavat lapselle tavalla, että ne hänessä synnyttävät: edellinen ihailua, jälkimäinen halveksumista. Itsekkyys ja uhraavaisuus, ahneus ja auttavaisuus y. m. ominaisuudet oppikoon hän aikaisin eroittamaan. Kasvattajan esimerkki, lap-
54
sen omat kokeilut ovat niin suunnattavat, että häneen syntyy harras pyrkimys siihen, mikä on suurta ja jaloa ja yläpuolella elämässä alati esiintyvän matalan ja halvan.
Kasvatus on täysi-ikäisten tehtävä, se on kodin ja yhteiskunnan velvollisuus. Raskaat ovat tässä suhteet laiminlyönnit ja erehdykset olleet. Mutta huolimatta aineellisesta ahdinkotilastaan ovat meidänkin maamme työläisnaisetkin tätä asiaa huolehtineet. Kysymys on ollut esillä naisten ed. kokouksissa. Varsinaista kirjallisuutta kumminkin tältä alalta sosialistiseen suuntaan puuttuu. Eiköhän olisi juuri naisilla syytä uudelleen ja yhä uudelleen yhä laajemmissa piireissä ottaa kasvatus-asia puheenalaiseksi. Näin lyhyt esitys ei voi sitä laajemmin valaista, mutta jos sillä olisi onnistuttu kääntämään huomio tähän kysymykseen, niin kirjoittajan tarkoitus olisi voitettu.
Vanhan maailmankatsomuksen mukaan lahoo pohja vanhalta kasvatukselta, mutta voidaksemme viedä uuteen pyrkimystemme päämääränä olevaan yhteiskuntarakennukseen veljeyden tunnustajia, on meidän viipymättä otettava koteihin ja kouluihin uusi kasvatus. Sen mukana on yö siirtyvä päivän tieltä.
55