Manninen Juha

Anders Chydenius and the Origins of World's First Freedom of Information Act

2005
Published in:  The World's First Freedom of Information Act. Anders Chydenius' Legacy Today Anders Chydenius -säätiön julkaisuja 2. Ed. Juha Mustonen. Kokkola 2006.   Electronic book on the pages of Chydenius-foundation: http://www.chydenius.net/pdf/worlds_first_foia.pdfhttp://www.chydenius.net/julkaisut.htm   Quote from the Introduction: "“Freedom of information” is the designation adopted around the world after its North American example as the freedom of human actors to access existing documents. In the United States such an act was passed in 1966, and became effective through improvements made to it in 1974. This can be said to have signalled the triumph of laws of freedom of information throughout the world. Nevertheless, already 200 years before the Act was passed in the United States, and thus before the founding of the United States at all, such an Act had been passed in the Kingdom of Sweden, which at the time also included Finland. As was to be expected, various complications followed but the law proved to be a success in Scandinavia. It is partly due to the Act that the European North, which previously had had a very different image, has become the world’s least corrupt area and,concurrently, exceptionally socially responsible and committed to democratic principles. The most informed writers know to give the Freedom of Information Act its Swedish name offentlighetsprincipen, “the principle of publicity”. It is in Sweden that a Freedom of Information Act, or FOIA as it is usually designated, was first put into practice, gaining a status in the country’ s constitution. Yet, the story of its origin is not generally known. The work of the Diet in Sweden is well documented from different perspectives. Of course, a number of controversies remain among historians, but, concerning the world’s first FOIA, a valuable analysis can be found in Professor Pentti Virrankoski’s biography of Anders Chydenius, the central person involved in drafting the law. However, I will not here concentrate on details of biography or political history – my standpoint is the history of ideas – , but before going to the actual drafting of the Swedish FOIA, it is necessary to highlight the ideological backgrounds of the key actors in the process. I will look at how the first FOIA was composed, the steps and conditions that made it possible, and analyse its different elements on the human plane. Of some of the phases of the story inferences can be based only on circumstantial evidence. But there are also preserved writings by Anders Chydenius, primarily those in which he made preparations for the Act, but also some short memoirs. Of additional interest is the fact that Chydenius came from a periphery of the Swedish Realm, from the northern and middle parts of Finland, and that he had an office in the service of the Church, though he was still undeniably a versatile Enlightenment philosopher, representing democratic thought, as we would say today. How could such a person, a priest from the countryside be active in making radical reforms?"

Beginning the Logical Construction of Cognition

2006
Published in Sami Pihlström, Panu Raatikainen and Matti Sintonen (eds.) (2007) Approaching Truth. Essays in Honour of Ilkka Niiniluoto. College Publications, London.   Excerpts from the Introduction: "Rudolf Carnap had some problems with the title of his famous book, Der logische Aufbau der Welt (1928). He had written a first, unpublished, sketch planning such a project, entitled ’Vom Chaos zur Wirklichkeit’, already in the summer of 1922. That early construction began with lived experiences, with reality as a middle-level, proceeding then to psychology and ultimately to the formal structures of physics, purified completely from qualia." "Carnap’s Aufbau is often seen as a classic or even a paradigm of analytic philosophy. It has been less clear, however, what the aim of the book in fact was."

Eino Kaila ja tie Wienin piiriin

2001
Linkki: http://www.tsv.fi/ttapaht/022/manninen022.htm Ilmestynyt lehdessä Tieteessä tapahtuu 2/2002 Ingressi: "’Wienin piiri’ ja ’looginen empirismi’ ovat klassisessa asemassa puhuttaessa 1900-luvun keskeisistä filosofisista suuntauksista ja filosofisesta keskustelusta. Mutta miten tämä aikansa keskeisten filosofien keskustelupiiri syntyi ja miten Eino Kaila liittyi käytyyn keskusteluun, miten hän löysi Wieniin?"

Härmän katekismus. C. H. Snellmanin swedenborgilais-mystinen maailmankuva

1994
Juha Manninen: Härmän katekismus. Christian Henrik Snellmanin (1777–1855) swedenborgilais-mystinen maailmankuva.   Julkaistu aikaisemmin ruotsiksi: Historiallinen arkisto, 105, Helsinki 1995, s. 179-250.   Johdanto: "Johan Vilhelm Snellman julkaisi kirjansa Försök till framställning af logiken Helsingissä vuonna 1837. Kirjaan painettu omistuskirjoitus on osoitettu "Till min vördade fader, kofferdi-kapten Christ. Henr. Snellman". Poika kiittää siinä isäänsä ilmeisen aidoin tuntein: "Mottag Huldaste Fader med faderlig välvilja detta ringa prof på min sonliga vördnad och kärlek. Väl hade jag hoppats, att gifva Dig ett värdigare  Dig, hvilken jag icke blott har att tacka för lifvets skänk, utan äfven för den bättre delen af min andliga tillvaro [...] Må det alvarliga sträfvandet i den Lära, jag sökt att framställa, ehuru denna icke förmår rubba Din af en hel menniskoålders forskning och rika erfarenhet befästade Verldsåsigt, bidraga att försona Dig med tidens tanklöshet och egoism [...]"    Omistuskirjoitus ei ollut pelkkä kohteliaisuuden ele. Näyttää siltä, että varhaisimman kiinnostuksensa filosofiaan Snellman oli saanut juuri isältään, omalaatuiselta uskonnonfilosofiselta pohdiskelijalta. Piippolan saarnaajan ja Tyrnävän kappelin kappalaisen, oppineen Gerhard Snellmanin poika Christian Henrik Snellman oli nuoruudessaan harjoittanut jonkin aikaa opintoja Uppsalan yliopistossa ja kuunnellut muun muassa Immanuel Kantin eettisiä oppeja esitelleen Daniel Boëthiuksen luentoja. Hän joutui kuitenkin jättämään opintonsa kesken ja löysi uransa maailman meriltä perämiehenä. Hän näyttää lukeneen saksaa ja englantia ja kirjoituksiinsa hän saattoi sijoitella latinankielisiä lainauksia. Joskus hän käytti ranskalaisperäisiä ilmauksia. Perheineen Christian Henrik asettui Tukholmaan. Siellä Johan Vilhelm syntyi ja vietti lapsuutensa. Vuonna 1813 perhe siirtyi Kokkolaan ja myöhemmin edelleen tilalle Alahärmään. Todennäköisesti jo Ruotsin ajalta periytyi vanhemman Snellmanin kiinnostus Emanuel Swedenborgiin, tunnettuun luonnontutkijaan ja vuorikollegion jäseneen, sittemmin teosofiin ja henkien näkijään. Pojan omistuskirjoitukseensa sisällyttämä viittaus isänsä tutkimuksiin tarkoittaa juuri swedenborgilaisuutta.    Kysyn seuraavassa, mitä voimme tietää Christian Henrik Snellmanin maailmankatsomuksesta, jota ei ole koskaan otettu lähemmän tarkastelun kohteeksi. Aihe on kiinnostava Johan Vilhelm Snellmanin varhaisimman henkisen taustan selvittämisen kannalta, mutta myös dokumentaationa erään olennaisesti ei-akateemisen ihmisen uskonnollis-filosofisesta etsinnästä. Sinänsä aihe on Suomen olojen kannalta poikkeava, sillä toisin kuin esimerkiksi Ruotsiin ja Englantiin maahamme ei syntynyt swedenborgilaista uskonnollista liikettä ja sitä edustavaa Uutta Kirkkoa. Christian Henrik Snellmanin tapaus jää siten ohueksi säikeeksi swedenborgilaisuuden vaikutushistoriassa. Tarkastelen edelleen eräitä niukkoja todisteita, jotka viittaavat siihen, että myös Johan Vilhelm nuoruudessaan ainakin jossain merkityksessä omaksui swedenborgilaisia katsomuksia ennen kuin uudempi filosofia, hegeliläisyys sai hänen ajattelussaan ylivallan. Christian Henrik Snellmanin toisen vaimon tiedetään olleen böhmeläinen. Kosketuskohta Jacob Böhmen kirjoitusten varaan rakentaneeseen Pohjanmaan mystiikkaan ansaitsee huomiota. Se näyttäisi selittävän eräitä Christian Henrikin katsomusten erikoispiirteitä. Selvitän isän swedenborgilaisuuden ja pojan hegeliläisyyden vastakohtaa ja kysyn lopuksi, onko sittenkin havaittavissa mitään jatkuvuutta isän ja pojan katsomusten välillä."  

Kaila ja kahden tunnistamistavan ero

2001
Linkki:http://www.tsv.fi/ttapaht/024/MANNInen402.pdf Ilmestynyt lehdessä Tieteessä tapahtuu 4/2002.   Ingressi: "Eino Kaila kamppaili koko ikänsä yrittäen sovittaa yhteen hyvin erilaisia katsantokantoja. Hän ei ollut suorasta puusta veistetty filosofi. Hänen emotionaaliset ja intellektuaaliset motivaationsa eivät useinkaan kohdanneet ja niiden jatkuvasta jännitteestä syntyi se, mikä oli hänen filosofinen elämänsä. Asianmukaisen kuvan saaminen Kailan filosofisesta kehityksestä edellyttää kuitenkin hänen varhaiskautensa tutkimista. Monelle on yllätys, että Kaila itse tuli vanhoilla päivillään näkemään parhaiten tunnetun loogisen empirisminsä vain kymmenisen vuotta kestäneenä syrjäpolkuna, jolta hän tosiasiassa palasi 1920-luvun luonnonfilosofisiin kysymyksenasetteluihinsa, tosin tietysti koko lailla aikaisempaa oppineempana."

Kansakunnan aatteen synty Ruotsissa ja Suomessa

2001
Linkki: http://www.tsv.fi/ttapaht/021/manninen021.htm Ilmestynyt lehdessä Tieteessä tapahtuu 1/2002.   Ingressi: "Historialla ei ole päämääriä, historiassa on pikemminkin paljon sattumaa ja ainutkertaisuutta. Myös nationalismin erilaiset konstruktiot ovat voineet eri aikoina palvella erilaisia yhteiskunnallisia tarpeita; ei ole olemassa yhtä ainoaa "oikeaa" kansallisuusaatetta. Kansakuntien synnyn tarkastelu myyttis-symbolisilla kuvitelmilla varustettujen ja sellaisista kuvitelmista muovautuvien etnisten yhteisöjen yhteydessä mahdollistaa nationalismin tutkimukselle modernismia paljon pitemmät aikavälit palaamatta silti hylättyihin näkemyksiin kansakuntien ikiaikaisuudesta."

Kirjeitä Cambridgestä

2003
Julkaistu teoksessa Kaisa Luoma & Erna Oesch & Risto Vilkko (toim.): Filosofisia tutkielmia – Philosophical Studies in honorem Leila Haaparanta. Tampere University Press; Tampere 2004, 212-229.   Ote johdannosta: "...säilyttämällä huolellisesti kirjeenvaihtonsa von Wright on samalla säilyttänyt myöhemmille tutkijoille tilaisuuden tarkastella valtavaa elämäntyötään aikalaisnäkökulmista. Esitän seuraavassa suomennettuina joitakin poimintoja ennen muuta kiinnostavista Cambridgen kirjeistä ja hieman täydennystä Eino Kailaltakin."

Kristiina-kirjan hiillostus valistuksen Euroopassa

2002
Julkaistu: Faravid 27, 2003, s. 111-157.   Ote j0hdannosta: "Vain yhdellä suomalaisella oli aikanaan kunnia joutua ranskalaisen valistuksen nimekkäimmän nimen Voltairen hampaisiin. Voltaire oli hänestä sitä mieltä, että 'ei pidä luottaa näihin kömpelöihin käsiin, joissa niiden koskettamat kukkaset lakastuvat'. Tämä suomalainen, Johan Arckenholtz, oli lainannut berliiniläisestä arkistosta jäljennöksenä saamaansa Voltairen kirjettä Ruotsin silloiselle kuningattarelle kokonaan ranskalaisfilosofin tietämättä ja lainauksesta oli jäljennöksen tekijän erehdyksen vuoksi puuttunut rivi.  Vuonna 1752 Voltaire kirjoitti joukon mietelmiä otsikolla Pensées sur l’administration publique. Ne olivat kriittisiä huomautuksia eri maiden julkisesta hallinnosta ja hallitsijoista. Voltaire oli esimerkiksi sitä mieltä, että filosofeilla ei ole mitään yksityisiä etuja palveltavanaan, minkä vuoksi he voivat puhua järjen ja yleisen hyvän puolesta (mietelmä XV). Hän väitti: 'Täydellistyessään järki tuhoaa uskonnollisten sotien siemenet. Filosofian henki on hävittänyt maailmasta tämän ruton.' (IX) Itsevaltius oli hänen mielestään kuninkuuden väärinkäyttöä samalla tavoin kuin anarkia tasavaltaisen hallinnon. Hän täydensi: 'Ruhtinas, joka ilman laillista menettelyä ja oikeudenkäyntiä vangitsee kansalaisen tai aiheuttaa hänen kuolemansa, on maantierosvo, jota kutsutaan Teidän Majesteetiksenne.' (XXXVI) Tästä Voltairella oli esimerkkikin: 'Ikeeseen tottuneet eläimet tarjoutuvat ikeeseen omasta toimestaan. En tiedä, kuka oli se Kristiina-kuningattaren kirjeiden kasaaja, joka suututti ihmiskuntaa oikeuttamalla Monaldeschin murhan. Monaldeschi salamurhattiin Fontainebleaussa ruotsalaisen hienon naisen käskystä sen varjolla, että tämä ruotsalainen nainen oli ollut kuningatar.' (VI) Kristiinan teon varjo ylsi Voltairen silmissä myös kyseisen moniosaisen teoksen Mémoires concernant Christine, Reine de Suède tekijään. Teoksen 1700-luvulle tyypillinen nimiölehden täyttävä otsikko jatkui: fondés sur ses Lettres, & recueillis des Historiens & des Monuments les plus authentiques, tant manuscrits qu’imprimés, pour servir d’éclaircissement à l’Histoire de son règne, & principalement de sa vie privée, depuis sa naissance jusqu à sa mort: & en même tems aux Evénemens de l’Histoire étrangère de ce tems-la, tant Littéraire que Civile, qui y ont raport. Le tout accompagné de remarques Historiques, Politiques, Critiques & Littéraires: avec les Médailles & un Appendice de Pièces justificatives ou instructives."

Kristiina-kirjan hiillostus valistuksen Euroopassa

2002
Julkaistu: Faravid 27, 2003, s. 111-157.   Ote j0hdannosta: "Vain yhdellä suomalaisella oli aikanaan kunnia joutua ranskalaisen valistuksen nimekkäimmän nimen Voltairen hampaisiin. Voltaire oli hänestä sitä mieltä, että 'ei pidä luottaa näihin kömpelöihin käsiin, joissa niiden koskettamat kukkaset lakastuvat'. Tämä suomalainen, Johan Arckenholtz, oli lainannut berliiniläisestä arkistosta jäljennöksenä saamaansa Voltairen kirjettä Ruotsin silloiselle kuningattarelle kokonaan ranskalaisfilosofin tietämättä ja lainauksesta oli jäljennöksen tekijän erehdyksen vuoksi puuttunut rivi.  Vuonna 1752 Voltaire kirjoitti joukon mietelmiä otsikolla Pensées sur l’administration publique. Ne olivat kriittisiä huomautuksia eri maiden julkisesta hallinnosta ja hallitsijoista. Voltaire oli esimerkiksi sitä mieltä, että filosofeilla ei ole mitään yksityisiä etuja palveltavanaan, minkä vuoksi he voivat puhua järjen ja yleisen hyvän puolesta (mietelmä XV). Hän väitti: 'Täydellistyessään järki tuhoaa uskonnollisten sotien siemenet. Filosofian henki on hävittänyt maailmasta tämän ruton.' (IX) Itsevaltius oli hänen mielestään kuninkuuden väärinkäyttöä samalla tavoin kuin anarkia tasavaltaisen hallinnon. Hän täydensi: 'Ruhtinas, joka ilman laillista menettelyä ja oikeudenkäyntiä vangitsee kansalaisen tai aiheuttaa hänen kuolemansa, on maantierosvo, jota kutsutaan Teidän Majesteetiksenne.' (XXXVI) Tästä Voltairella oli esimerkkikin: 'Ikeeseen tottuneet eläimet tarjoutuvat ikeeseen omasta toimestaan. En tiedä, kuka oli se Kristiina-kuningattaren kirjeiden kasaaja, joka suututti ihmiskuntaa oikeuttamalla Monaldeschin murhan. Monaldeschi salamurhattiin Fontainebleaussa ruotsalaisen hienon naisen käskystä sen varjolla, että tämä ruotsalainen nainen oli ollut kuningatar.' (VI) Kristiinan teon varjo ylsi Voltairen silmissä myös kyseisen moniosaisen teoksen Mémoires concernant Christine, Reine de Suède tekijään. Teoksen 1700-luvulle tyypillinen nimiölehden täyttävä otsikko jatkui: fondés sur ses Lettres, & recueillis des Historiens & des Monuments les plus authentiques, tant manuscrits qu’imprimés, pour servir d’éclaircissement à l’Histoire de son règne, & principalement de sa vie privée, depuis sa naissance jusqu à sa mort: & en même tems aux Evénemens de l’Histoire étrangère de ce tems-la, tant Littéraire que Civile, qui y ont raport. Le tout accompagné de remarques Historiques, Politiques, Critiques & Littéraires: avec les Médailles & un Appendice de Pièces justificatives ou instructives."

Miten oppi modernista valtiosta syntyi Suomessa

2002
Julkaistu: Miten oppi modernista valtiosta syntyi Suomessa (The origin of the idea of the modern state in Finland), Aate- ja oppihistorian tutkimuksia 27, Sophopolis, Oulu 2003, 139 s. Tiivistetty versio: Historiallinen aikakauskirja 2003: 2, s. 228-247, sekä saksaksi Hegel-Studien 42, 2007.   Alkusanat: "'Jokainen yksilö myötävaikuttaa Valtion kehitykseen siinä määrin kuin hän pyrkii käsittämään, mitä Valtio on, ja sillä tavoin edistää sen kehittymistä.' Sanat ovat peräisin Johan Jakob Tengströmin (1787-1858) pitämiltä valtiotieteen luennoilta, sivulta neljä laajasta käsikirjoituksesta, joka on Helsingin yliopiston kirjastossa otsikoitu Anteckningar i statsvetenskap under J.J. Tengströms föreläsningar ja varustettu signumilla Gö.IV.9.1 Otsikko on kirjoitettu samalla käsialalla kuin itse teksti. Tekijää ei muistiinpanoille ole mainittu eikä myöskään kohteena olleiden luentojen ajankohtaa. Muistiinpanot sisältyvät oikeustieteen professori, senaattori ja vapaaherra Johan Philip Palménin kokoelmaan, sen kansitettuun niteeseen II, sellaisena kuin kokoelman on kirjastolle lahjoittanut satakunta vuotta sitten sen alkuperäisen omistajan poika, historian professori E.G. Palmén. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus ei tunne näitä luentoja lainkaan. Muutama vuosi sitten eräs oppilaani kuitenkin havaitsi ne luetteloidessaan vanhojen luennoilta tehtyjen muistiinpanojen käsikirjoituksia. Tengströmin nimellä ne eivät olleet löydettävissä, Palménilta niitä ei ole osattu etsiä, kun varhempien aikojen oppineisuuden tieteenalarajat ylittävää luonnetta ei ole ymmärretty. Tutustuessani käsikirjoitukseen minulle selvisi, että sillä on käänteentekevä merkitys Suomen valtiokäsitteen historian kannalta. Se ansaitsee esittelyn, erittelyn, asettamisen aikaansa ja painoarvonsa punnitsemisen. Se antaa uuden aate- ja tieteenhistoriallisen paikan jo ennestään kyllä muista yhteyksistä tunnetulle Tengströmille."

Sidor