1700-talet

Kristiina-kirjan hiillostus valistuksen Euroopassa

2002
Julkaistu: Faravid 27, 2003, s. 111-157.   Ote j0hdannosta: "Vain yhdellä suomalaisella oli aikanaan kunnia joutua ranskalaisen valistuksen nimekkäimmän nimen Voltairen hampaisiin. Voltaire oli hänestä sitä mieltä, että 'ei pidä luottaa näihin kömpelöihin käsiin, joissa niiden koskettamat kukkaset lakastuvat'. Tämä suomalainen, Johan Arckenholtz, oli lainannut berliiniläisestä arkistosta jäljennöksenä saamaansa Voltairen kirjettä Ruotsin silloiselle kuningattarelle kokonaan ranskalaisfilosofin tietämättä ja lainauksesta oli jäljennöksen tekijän erehdyksen vuoksi puuttunut rivi.  Vuonna 1752 Voltaire kirjoitti joukon mietelmiä otsikolla Pensées sur l’administration publique. Ne olivat kriittisiä huomautuksia eri maiden julkisesta hallinnosta ja hallitsijoista. Voltaire oli esimerkiksi sitä mieltä, että filosofeilla ei ole mitään yksityisiä etuja palveltavanaan, minkä vuoksi he voivat puhua järjen ja yleisen hyvän puolesta (mietelmä XV). Hän väitti: 'Täydellistyessään järki tuhoaa uskonnollisten sotien siemenet. Filosofian henki on hävittänyt maailmasta tämän ruton.' (IX) Itsevaltius oli hänen mielestään kuninkuuden väärinkäyttöä samalla tavoin kuin anarkia tasavaltaisen hallinnon. Hän täydensi: 'Ruhtinas, joka ilman laillista menettelyä ja oikeudenkäyntiä vangitsee kansalaisen tai aiheuttaa hänen kuolemansa, on maantierosvo, jota kutsutaan Teidän Majesteetiksenne.' (XXXVI) Tästä Voltairella oli esimerkkikin: 'Ikeeseen tottuneet eläimet tarjoutuvat ikeeseen omasta toimestaan. En tiedä, kuka oli se Kristiina-kuningattaren kirjeiden kasaaja, joka suututti ihmiskuntaa oikeuttamalla Monaldeschin murhan. Monaldeschi salamurhattiin Fontainebleaussa ruotsalaisen hienon naisen käskystä sen varjolla, että tämä ruotsalainen nainen oli ollut kuningatar.' (VI) Kristiinan teon varjo ylsi Voltairen silmissä myös kyseisen moniosaisen teoksen Mémoires concernant Christine, Reine de Suède tekijään. Teoksen 1700-luvulle tyypillinen nimiölehden täyttävä otsikko jatkui: fondés sur ses Lettres, & recueillis des Historiens & des Monuments les plus authentiques, tant manuscrits qu’imprimés, pour servir d’éclaircissement à l’Histoire de son règne, & principalement de sa vie privée, depuis sa naissance jusqu à sa mort: & en même tems aux Evénemens de l’Histoire étrangère de ce tems-la, tant Littéraire que Civile, qui y ont raport. Le tout accompagné de remarques Historiques, Politiques, Critiques & Littéraires: avec les Médailles & un Appendice de Pièces justificatives ou instructives."

Kristiina-kirjan hiillostus valistuksen Euroopassa

2002
Julkaistu: Faravid 27, 2003, s. 111-157.   Ote j0hdannosta: "Vain yhdellä suomalaisella oli aikanaan kunnia joutua ranskalaisen valistuksen nimekkäimmän nimen Voltairen hampaisiin. Voltaire oli hänestä sitä mieltä, että 'ei pidä luottaa näihin kömpelöihin käsiin, joissa niiden koskettamat kukkaset lakastuvat'. Tämä suomalainen, Johan Arckenholtz, oli lainannut berliiniläisestä arkistosta jäljennöksenä saamaansa Voltairen kirjettä Ruotsin silloiselle kuningattarelle kokonaan ranskalaisfilosofin tietämättä ja lainauksesta oli jäljennöksen tekijän erehdyksen vuoksi puuttunut rivi.  Vuonna 1752 Voltaire kirjoitti joukon mietelmiä otsikolla Pensées sur l’administration publique. Ne olivat kriittisiä huomautuksia eri maiden julkisesta hallinnosta ja hallitsijoista. Voltaire oli esimerkiksi sitä mieltä, että filosofeilla ei ole mitään yksityisiä etuja palveltavanaan, minkä vuoksi he voivat puhua järjen ja yleisen hyvän puolesta (mietelmä XV). Hän väitti: 'Täydellistyessään järki tuhoaa uskonnollisten sotien siemenet. Filosofian henki on hävittänyt maailmasta tämän ruton.' (IX) Itsevaltius oli hänen mielestään kuninkuuden väärinkäyttöä samalla tavoin kuin anarkia tasavaltaisen hallinnon. Hän täydensi: 'Ruhtinas, joka ilman laillista menettelyä ja oikeudenkäyntiä vangitsee kansalaisen tai aiheuttaa hänen kuolemansa, on maantierosvo, jota kutsutaan Teidän Majesteetiksenne.' (XXXVI) Tästä Voltairella oli esimerkkikin: 'Ikeeseen tottuneet eläimet tarjoutuvat ikeeseen omasta toimestaan. En tiedä, kuka oli se Kristiina-kuningattaren kirjeiden kasaaja, joka suututti ihmiskuntaa oikeuttamalla Monaldeschin murhan. Monaldeschi salamurhattiin Fontainebleaussa ruotsalaisen hienon naisen käskystä sen varjolla, että tämä ruotsalainen nainen oli ollut kuningatar.' (VI) Kristiinan teon varjo ylsi Voltairen silmissä myös kyseisen moniosaisen teoksen Mémoires concernant Christine, Reine de Suède tekijään. Teoksen 1700-luvulle tyypillinen nimiölehden täyttävä otsikko jatkui: fondés sur ses Lettres, & recueillis des Historiens & des Monuments les plus authentiques, tant manuscrits qu’imprimés, pour servir d’éclaircissement à l’Histoire de son règne, & principalement de sa vie privée, depuis sa naissance jusqu à sa mort: & en même tems aux Evénemens de l’Histoire étrangère de ce tems-la, tant Littéraire que Civile, qui y ont raport. Le tout accompagné de remarques Historiques, Politiques, Critiques & Littéraires: avec les Médailles & un Appendice de Pièces justificatives ou instructives."

Om besynnerliga bevis i rättegången

1772
Praeses: Johan Bilmark Respondens: Abraham Solvin Om besynnerliga bevis i rättegången 1773 Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library http://bibbild.abo.fi/En kortt afhandling om några besynnerliga bevis i rättegången Nyckelord: Järndom, korsdom, rätt, straff, brott, oskyldig, skuld, rättvisa, rättegång, lag, mål, bränd, misstänkt, barnamord, mord, dråp, frikänd, fälld, gärning, missgärning Dissertationen går igenom ett antal olika märkliga bevis som använts i rättegångar genom tiderna, för att bevisa någons skuld eller oskuld. Författaren försöker visa hur dylika bevis, oavsett deras resultat, inte bevisar någons faktiska (o)skuld. Tvärtom kan fysiskt starka människor, som gjort sig skyldiga till brott, frikännas då de uthärdar olika prövningar, medan andra människor kan fällas för brott de inte gjort, enbart för att de inte står emot de fysiska kval de utsätts för. Bl.a. omnämns “järnbörd”, “korsdom” och “vattenprov”. Lyhyt tutkielma joistakin oudoista todisteista oikeudessa Avainsanat: Oikeus, rangaistus, rikos, syytön, syyllinen, oikeudenkäynti, laki, käräytetty, epäilty, lapsenmurha, murha, tappo, vapautettu, tuomittu, tihutyö, hehkuva rauta Väitöksessä käydään läpi joitain outoja todisteita jota on käytetty oikeudenkäynneissä aikojen saatossa, todistaakseen jonkun syyttömyyden tai syyllisyyden. Kirjoittaja yrittää näyttää miten todisteet, riippumatta niiden tuloksista, ei todista kenenkään syyllisyyttä/syyttömyyttä. Päinvastoin fyysisesti vahvat ihmiset jotka ovat syyllistyneet rikokseen, voidaan vapauttaa, koska he kestävät paremmin erilaisia koettelemuksia kun toiset ihmiset voidaan tuomita rikoksista jota he eivät ole tehneet, ainoastaan sen takia että, he eivät kestä niitä ruumiillisia koettelemuksia jota he joutuvat käymään läpi. Koettelemuksista mainitaan mm. hehkuva rauta, ristille tuomitseminen ja vesituomio. A short dissertation on peculiar evidence in court proceedings Keywords: court, punishment, crime, innocent, guilt, justice, trial, law, case, burned, suspect, murder, manslaughter, acquittal, deed The dissertation deals with a number of odd pieces of evidence that have been relied upon in trials, to prove or disprove someone’s guilt or innocence. The author attempts to show how such evidence, independently of its outcome, in reality does not prove the guilt or innocence of someone. On the contrary, physically fit people that have committed a crime may be acquitted on the mere grounds of their ability to endure various physical ordeals, whereas innocent people may be convicted of crimes they have not committed, because they do not endure the torment they are subjected to. Among other ordeals, the text mentions the ordeal of hot iron, the ordeal of the cross and the ordeal of water.  

Om uppfostringsvärkets hinder

1772
Praeses: Johan Bilmark Respondens: Gustaf Dahlgren Om uppfostringsvärkets hinder 1773   Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library http://bibbild.abo.fi/   Kortta och enfaldiga tankar om uppfostringsvärkets hinder i vårt k. fädernesland samt några medel til dess förbättrande Nyckelord: skola, skolväsen, utbildning, utbildningssystem, kunskap, lärare   Dissertationen behandlar frågor om barns – egentligen pojkars – utveckling, samt skolväsendets respektive föräldrarnas roll och uppgifter i pojkarnas utbildning och fostran. Författaren går igenom olika stadier av barns utveckling och de särskilda behov de har i olika åldrar. Lärarnas kunskap, erfarenhet och lämplighet som fostrare granskas, liksom skolornas uppbyggnad och föräldrarnas insats.   Lyhyitä ja yksinkertaisia ajatuksia kasvatuslaitoksen esteistä rakkaassa isänmaassamme sekä joitain keinoja sen parantamiseksi Avainsanat: koulu, koululaitos, koulutus, koulutusjärjestelmä, tieto, opettaja   Väitös käsittelee kysymyksiä lasten – oikeastaan poikien – kehityksestä ja koululaitoksen sekä vanhempien rooleista ja tehtävistä poikien kasvatuksessa. Kirjailija käy läpi lasten eri kehitysvaiheita ja ne erityiset tarpeet jotka heillä on eri-ikäisinä. Opettajien tieto, kokemus ja soveltuvuus kasvattajina tarkastellaan, kuten myös koulujen rakenne ja vanhempien panos.   Short and simple thoughts on the obstacles of instruction in our beloved homeland, and some means for its improvement Keywords: school, education, teaching, knowledge, teachers   The dissertation discusses questions on the development of children – or more specifically, of boys – and the respective roles of parents and the school system in their education and fosterage. The author deals with different stages of development and the specific needs children have at different ages. The knowledge, experience and adequacy of teachers are touched upon, as well as the organisation of schools and the input of the parents.

Socrates philosophiam e coelo devocans, sive de philosophiae practicae studio acriter excolendo

1756
Praeses: Jakob Johan Haartman Respondens: Erik Höök Socrates philosophiam e coelo devocans, sive de philosophiae practicae studio acriter excolendo 1757     Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library   http://bibbild.abo.fi/

Specimen academicum de materialismo

1752
Praeses: Karl Mesterton Respondens: Gabriel Nylander Specimen academicum de materialismo 1753     Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library   http://bibbild.abo.fi/Mesterton / Alanus 1780 – Specimen academicum de materialismo. ”Akateeminen opinnäyte materialismista” Avainsanat: materialismi, ateismi, skeptisismi, aine, järki, tahto, substanssi, aineellinen substanssi, ruumis, ajattelu, liike, havaitseminen, aistit, jumala, antropomorfismi, sielu Materialismihypoteesin mukaan ei ole olemassa muita kuin aineellisia olentoja, eikä henkistä substanssia näin ole. Pelkän aineen liikkeen avulla ei voi selittää havaitsemista, aineettomien asioiden tajuamista, abstraktia ajattelua eikä oman itsensä tajuamista. On myös virhe ajatella antropomorfisesti, että koko maailma olisi itsenäinen olento tai jumala. “Academic Specimen on Materialism” Keywords: materialism, atheism, skepticism, matter, reason, will, substance, body, thought, movement, perception, senses, god, anthropomorphism, soul Materialism is a hypothesis according to which there are but material beings and no spiritual or mental substances. On the basis on sheer material movement, however, perception, apprehension of immaterial things, abstract thought and one’s own self cannot be accounted for. Likewise, it is a mistake to view, anthropomorphically, the whole world as an individual being or deity. ”Akademiskt specimen om materialism” Nyckelord: materialism, ateism, skepticism, materi, förnuft, vilja, substans, kropp, tänkande, rörelse, iakktagelse, sinnen, gud, antropomorfism, själ Materialismen som hypotes säger att det finns blott materiella varelser och inte några spirituella eller andliga substanser. På grund av den materialla rörelsen kan man ändå inte förklara iakktagelsen, uppfattandet av immateriella ting, det abstraherande tänkandet eller ens egen själ. Det är också ett mistag att betrakta, på ett antropomorfiskt sätt, världen som helhet som en individuella varelse eller gudhet.  

Suomalaisuus ennen suomalaisuutta

2005
"Suomalaisuus ennen suomalaisuutta" –1700-luvun tutkimuksen haaste.   Esitelmä Tieteen päivillä 12.1.2005.   Otteita johdannosta: "Helsinkiläissyntyinen, isonvihan aikana Venäjän armeijan alta valtakunnan läntiseen puoliskoon siirtynyt ja Eurooppaa pitkään kiertänyt Johan Arckenholtz (1695–1777) laati Ruotsin vuoden 1734 valtiopäivistä kansliakollegion virkamiehenä kuulemansa perusteella purevia huomautuksia sisältävän ja puoluekantaisen käsin kirjoitetun aikalaisselostuksen, Sagu-Brott af 1734 års Riksdag i Stockholm.  Tutkijat Ruotsissa ovat käyttäneet pitkään siitä jälkimaailmalle jäänyttä ainoaa kappaletta. Muita kertovia historiallisia lähteitä ei ole säilynyt näistä vedenjakajaksi muodostuneista valtiopäivistä tai poliittisesta toiminnasta niiden taustalla. Aikakauden lähteet hyvin tuntevan arvioijan mukaan mukaan teos kuuluu ”vanhemman vapaudenajan merkittävimpiin ja tärkeimpiin poliittisiin kirjoituksiin”.  Painettuna kirjana se julkaistiin vuonna 2003. Pitkästä epäonnisesta sodasta ja itsevaltiudesta tarpeekseen saaneessa Ruotsissa kuninkaan mahtiasema oli hylätty ja ylin valta siirretty säädyille. Todellisuudessa valtakuntaa johti pääministeriä vastaavassa asemassa kokenut kansliapresidentti Arvid Horn, joka oli järjestänyt maalleen hyvät suhteet sekä Englantiin että Ranskaan ja varoi Venäjän suuntaa. Hänellä oli vastustajansa, jotka valtiopäivillä 1734 yrittivät saada hänet vallasta. Hanke ei tuolloin onnistunut. Arvid Horn oli kotoisin Halikon Vuorentaan kartanosta, joten häntä pidettiin suomalaisena. Arckenholtz kertoo, miten valtiopäivien aikana ”tänne tulleet suomalaiset (”de hitkomne Finnar”) olivat yhteisesti päättäneet järjestää päivällisen ja juhlan kreivi Hornin nimipäiväksi...”"   "Jälkimaailman tarkkailija voi pysähtyä kummeksumaan. Miksi ihmeessä Arvid Hornin nimipäivää ylipäänsä vietettiin vuonna 1734 lavein ja näyttävin menoin ”suomalaisena juhlana”? Oliko kreivi todella suomalainen vai oliko hän ruotsalainen? Kumpaan kansallisuuteen kuuluviksi on sitten katsottava juhlan koollekutsujat? Ketkä olivat Arckenholtzin kuvauksessa mainittuja kreivin ”maanmiehiä”, kaikki paikalla olleet vaiko vain Suomesta tulleet? Entä mihin kuului Arckenholtz, Helsingissä koulunsa käynyt ja Turussa opintonsa aloittanut Uudenmaan ja Hämeen läänin lääninsihteerin poika?"   "Suomalainen kansakunta nykyisessä merkityksessään taas on konstruktio, joka rakennettiin pitkän ajan kuluessa, mutta vasta teiden erkaannuttua Ruotsista. Jokseenkin sama koskee ruotsalaista kansakuntaa. Kumpaistakaan näistä moderneista konstruktioista ei voi eikä pidä sellaisenaan heijastaa menneisyyteen. Keskeinen väitteeni on se, että Ruotsin valtakunnassa konstruoitiin kansallisuuksia ja kansakuntia toki myös ennen Suomen siirtämistä Venäjän keisarikunnan yhteyteen. Nämä konstruktiot vain olivat erilaisia kuin myöhemmät.  ”Suomalaisuuden” pitkää historiaa on pidetty joko itsestäänselvänä tai sitten sellainen on torjuttu. Kumpikin asenne on tarpeen hylätä. On kiinnostavaa katsoa, miten asia on eri aikoina käsitetty. Suomalaista juhlaa Arvid Hornin kunniaksi ei olisi koskaan järjestetty, jos Arvid Hornia ei olisi katsottu suomalaiseksi. Oli käsitys sitten oikea tai väärä, se tarvitaan selittämään tosiasiallista historiallista tapahtumaa."  

Suomen ensimmäiset kantilaiset

1997
Esitelmä SFY:n 125-vuotisjuhlan kollokvio "Näkökulmia suomalaisen filosofian historiaan". Helsinki, 16.–17.  10.  1998.     Ote johdannosta: "Kantin filosofia herätti jo varhaisessa vaiheessa huomiota Pohjoismaissa. Jo 1786, viisi vuotta Königsbergin filosofin pääteoksen ilmestymisen jälkeen, lehti Lärda Tidningar ifrån Upsala  kiinnitti huomiota tämän uusiin ideoihin. Nimenomaan Upsalassa, jossa jo vanhastaan "rekisteröitiin seismografin herkkyydellä saksalaisen filosofian jokainen ilmiö, jokainen uusi tendenssi" , Kantin ajatukset omaksuttiinkin lähemmin 1790–luvun alussa. Keskeisiä hahmoja olivat valistusempirismistä kantilaisuuteen kääntynyt Daniel Boëthius, joka alkoi luennoida Kantista niinkin varhain kuin 1788, sekä Benjamin Höijer ja hänen ympärilleen kokoontunut nuorten radikaalien piiri,  "Juntan". Tätä nuorten yliopistointellektuellien joukkoa voidaan silti vain hyvin ehdollisesti kutsua kantilaiseksi. Sen henkinen johtaja Höijer kääntyi jo 1790-luvun aikana Kantin jälkeisen transsendentaalifilosofian kannattajaksi, jonka manifestina oli hänen 1799 ilmestynyt teoksensa Afhandling om den Philosophiska Constructionen. "Juntan" julkaisi lyhyen aikaa, vuosina 1795–1797, omaa lehteä nimeltä Litteratur-Tidning, jota julkaisijansa G. A. Silfverstolpen mukaan kutsuttiin myös yksinkertaisesti "Silfverstolpen lehdeksi". Siinä arvosteltiin lukuisia Kantin teoksia, muun muassa 1792 ilmestynyt Ikuiseen rauhaan, samoin Kantin oppilaiden C. L. Reinholdin ja Fichten töitä."

Sidor