Finlands filosofihistoriska e-arkiv

Praeses: Johan Bilmark Respondens: Abraham Erik Arckenholtz De libertate civili 1778 Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library http://bibbild.abo.fi/   Kansalaisvapaudesta Avainsanat: vapaus, kansalainen, hallitusmuoto, hallinto, valtio, laki, lainsäädäntö, järki, intohimo, demokratia, monarkia, tyrannia, diktatuuri, valta, epäoikeudenmukaisuus Väitös tutkii kansalaisvapautta. Vapaus itse on vapautta valita useista toimintavaihtoehdoista paras eli noudattaa järkeä. Valtion lainsäädäntö ei vähennä tätä vapautta vaan päinvastoin lisää sitä vapauttamalla ihmisen intohimojen vallasta. Kansalaisvapaus ei ole vapautta muiden määräyksistä, vapautta velvollisuuksista muita ihmisiä kohtaan, vapautta muuttaa ulkomaille eikä vapautta ilmaista mielipiteensä. Kirjoittaja kritisoi esim. Ateenan demokratiaa, jossa suurin osa ihmisistä oli orjia ja jonka sankarit ajettiin maanpakoon – kansa oli siis kaikkea muuta kuin vapaa; eivätkä asiat olleet paljon paremmin Roomankaan tasavallassa, jossa diktaattorit alistivat kansaa raskaammin kuin kuninkaat koskaan. Kirjoittajan Montesquieultä lainatun määritelmän mukainen kansalaisvapaus voi toteutua myös monarkiassa, ja koska tyranneja on ollut kaikissa hallitusmuodoissa (demokratiassa enemmistön tyrannia), vallan väärinkäyttöä saa pelätä kaikissa. Kansalaisvapaus ei riipu niinkään perustuslaista vaan ylimmän vallan käyttötavasta. Erityisesti Aristoteles erehtyy opettaessaan, että demokraattinen hallitusmuoto lisää kansalaisvapautta. Kansalaisvapaus toteutuu hallinnossa, joka tarjoaa suojan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, turvaa yksityisomaisuuden ja rankaisee harhautuneita tunnettujen lakien eikä hallitsijan mielivallan mukaisesti. Kansalaisvapaus tarkoittaa, että jokainen on onnellinen, että julkinen ja yksityinen onni ovat sopusoinnussa ja että tätä ei koskaan tarvitse epäillä.   Om medborgerlig frihet Nyckelord: frihet, medborgare, stat, lag, lagstiftning, förnuft, lidelse, demokrati, monarki, tyranni, diktatur, makt, styrelseskick, orättvisa Dissertationen undersöker den medborgerliga friheten.  Frihet i sig är friheten att välja det bästa av olika handlingsalternativ, eller med andra ord att följa förnuftet. Statens lagstiftning minskar inte denna frihet utan tvärtom ökar den genom att befria människan ur lidelsernas våld. Medborgerlig frihet är inte frihet från andras påbud, från plikter gentemot andra människor, frihet att flytta utomlands eller att uttrycka sin åsikt. Skribenten kritiserar exempelvis den atenska demokratin där majoriteten av människorna levde i träldom och vars hjältar drevs till landsflykt – folket var alltså allt annat än fritt. Sakernas tillstånd var föga bättre i den romerska republiken, där diktatorer underkuvade folket brutalare än kungarna någonsin gjort. Medborgerlig frihet, enligt den montesquieuska definition författaren använder sig av, kan förverkligas även i en monarki, och eftersom det funnits tyranner i alla former av styrelseskick (i demokratier majoritetens tyranni) måste maktmissbruk fruktas i vilket samhälle som helst. Särskilt Aristoteles misstar sig då han lär ut att det demokratiska styrelseskicket ökar den medborgerliga friheten. Den förverkligas istället genom ett förvaltningsorgan som erbjuder skydd gentemot orättvisor, säkerhet för privat egendom och straffar de vilsekomna genom allmänt kända lagar och inte enligt den styrandes godtycke. Medborgerlig frihet innebär att alla och envar är lyckliga, att allmänna och privata förmögenheter står i överensstämmelse med varandra och att detta aldrig behöver betvivlas.   On civic liberty Keywords: liberty, citizen, government, state, law, legislation, reason, passions, democracy, monarchy, tyranny, dictatorship, power, injustice The dissertation examines civic liberty. It criticises e.g. the democracy of Athens and the republic of Rome, societies in which most people were slaves or severely oppressed. According to the writer, who quotes Montesquieu extensively, civic liberty is possible also in a monarchy. Abuse of supreme power is to be feared in any society, regardless of the mode of government. Civic liberty means that everyone is happy, that public and private fortunes are in conformity, and that one never needs to doubt it. In order to attain civic liberty, a faculty is needed to ensure that everyone is protected from the injustice of others, that private property is safeguarded, and that the misled are punished in accordance to the legislation, known by the public, not by the mere whims of the government.

Praeses: Johan Bilmark Respondens: Karl Fredrik Holm En kortt afhandling om Medel at förekomma dueller 1776     Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library   http://bibbild.abo.fi/

Debattartikel i Finsk Tidskrift nr 5, år 1887 (269-349).

"Suomalaisuus ennen suomalaisuutta" –1700-luvun tutkimuksen haaste.   Esitelmä Tieteen päivillä 12.1.2005.   Otteita johdannosta: "Helsinkiläissyntyinen, isonvihan aikana Venäjän armeijan alta valtakunnan läntiseen puoliskoon siirtynyt ja Eurooppaa pitkään kiertänyt Johan Arckenholtz (1695–1777) laati Ruotsin vuoden 1734 valtiopäivistä kansliakollegion virkamiehenä kuulemansa perusteella purevia huomautuksia sisältävän ja puoluekantaisen käsin kirjoitetun aikalaisselostuksen, Sagu-Brott af 1734 års Riksdag i Stockholm.  Tutkijat Ruotsissa ovat käyttäneet pitkään siitä jälkimaailmalle jäänyttä ainoaa kappaletta. Muita kertovia historiallisia lähteitä ei ole säilynyt näistä vedenjakajaksi muodostuneista valtiopäivistä tai poliittisesta toiminnasta niiden taustalla. Aikakauden lähteet hyvin tuntevan arvioijan mukaan mukaan teos kuuluu ”vanhemman vapaudenajan merkittävimpiin ja tärkeimpiin poliittisiin kirjoituksiin”.  Painettuna kirjana se julkaistiin vuonna 2003. Pitkästä epäonnisesta sodasta ja itsevaltiudesta tarpeekseen saaneessa Ruotsissa kuninkaan mahtiasema oli hylätty ja ylin valta siirretty säädyille. Todellisuudessa valtakuntaa johti pääministeriä vastaavassa asemassa kokenut kansliapresidentti Arvid Horn, joka oli järjestänyt maalleen hyvät suhteet sekä Englantiin että Ranskaan ja varoi Venäjän suuntaa. Hänellä oli vastustajansa, jotka valtiopäivillä 1734 yrittivät saada hänet vallasta. Hanke ei tuolloin onnistunut. Arvid Horn oli kotoisin Halikon Vuorentaan kartanosta, joten häntä pidettiin suomalaisena. Arckenholtz kertoo, miten valtiopäivien aikana ”tänne tulleet suomalaiset (”de hitkomne Finnar”) olivat yhteisesti päättäneet järjestää päivällisen ja juhlan kreivi Hornin nimipäiväksi...”"   "Jälkimaailman tarkkailija voi pysähtyä kummeksumaan. Miksi ihmeessä Arvid Hornin nimipäivää ylipäänsä vietettiin vuonna 1734 lavein ja näyttävin menoin ”suomalaisena juhlana”? Oliko kreivi todella suomalainen vai oliko hän ruotsalainen? Kumpaan kansallisuuteen kuuluviksi on sitten katsottava juhlan koollekutsujat? Ketkä olivat Arckenholtzin kuvauksessa mainittuja kreivin ”maanmiehiä”, kaikki paikalla olleet vaiko vain Suomesta tulleet? Entä mihin kuului Arckenholtz, Helsingissä koulunsa käynyt ja Turussa opintonsa aloittanut Uudenmaan ja Hämeen läänin lääninsihteerin poika?"   "Suomalainen kansakunta nykyisessä merkityksessään taas on konstruktio, joka rakennettiin pitkän ajan kuluessa, mutta vasta teiden erkaannuttua Ruotsista. Jokseenkin sama koskee ruotsalaista kansakuntaa. Kumpaistakaan näistä moderneista konstruktioista ei voi eikä pidä sellaisenaan heijastaa menneisyyteen. Keskeinen väitteeni on se, että Ruotsin valtakunnassa konstruoitiin kansallisuuksia ja kansakuntia toki myös ennen Suomen siirtämistä Venäjän keisarikunnan yhteyteen. Nämä konstruktiot vain olivat erilaisia kuin myöhemmät.  ”Suomalaisuuden” pitkää historiaa on pidetty joko itsestäänselvänä tai sitten sellainen on torjuttu. Kumpikin asenne on tarpeen hylätä. On kiinnostavaa katsoa, miten asia on eri aikoina käsitetty. Suomalaista juhlaa Arvid Hornin kunniaksi ei olisi koskaan järjestetty, jos Arvid Hornia ei olisi katsottu suomalaiseksi. Oli käsitys sitten oikea tai väärä, se tarvitaan selittämään tosiasiallista historiallista tapahtumaa."