Hartman G. I.

Ein nordischer Bewußtseinsphilosoph. "Reinholdianische" Themen bei G. I. Hartman

1997
Esitelmä Tagung in Bad Homburg den 11. – 14. März 1998.   Otteet johdannosta: "Die nordische Rezeption von Kant und nachkantischer Philosophie ist bis heute ungenügend erforscht. Auf diesem Gebiet ließe sich noch manche interessante Entdeckung zu machen, denn die skandinavischen Philosophen waren mitnichten bloße Epigonen. In besonderem Maße trifft dies auf den schwedischen Transzendentalphilosophen, später (ab 1809) Professor in Uppsala Benjamin Höijer (1767 – 1812) zu, den Schelling als einen ”echte[n] Kenner der Philosophie und als Schriftsteller, der einen Rang unter den wahren Denkern verdient” lobte."   "Ein anderer Höijer-Kritiker war der Turkuer Dozent und Schriftsteller Gabriel Israel Hartman (1774–1809), von dem man gesagt hat, daß er der einzige finnische   Philosoph gewesen sei, der ein eigenes System entworfen hat. Sein Hauptwerk Kunskapslära  (”Erkenntnislehre”) erschien in zwei Bänden, 1807 und 1808, in Turku, der dritte Band blieb wegen des frühzeitigen Todes des Verfassers aus. Hartmans Ambition war, eine ”realistische” Alternative zur deutschen Transzendentalphilosophie zu entwerfen, und er empfand neben Kant, Fichte und Schelling auch die Uppsalaer Kantianer, vor allem Benjamin Höijer als seine Widersacher."

Nya fynd av G. I. Hartmans manuskript i Moskva

2019
Ote johdannosta: "Åbofilosofen Gabriel Israel Hartman (1776—1809) dog ung och utan att hinna fullborda sitt huvudverk Kunskapslära, av vilket bara två band utkom,1807 och 1808. Detta, i samband med det faktum att Hartman onekligen var en begåvad tänkare, tycks ha bidragit till en viss legendbildning kring honom.  Hans minne förefaller att ha omhuldats i en krets av vänner och lärjungar i Åbo. Ett årtionde efter hans död  publicerades i Mnemosyne 1819 en levnadsteckning över filosofen, och 1823 ett utdrag ur hans manuskript Förberedelserna till bestämmelseläran samt en sonett om Hartman av Gabriel Linsén. Dessa ansatser till en genikult i romantikens anda blev visserligen anspråkslösa, men de har satt sina spår i det kollektiva minnet. Hartman har i finländsk filosofihistoria uppburit ryktet som en originell tänkare, som bara på grund av olyckliga omständigheter inte fick chansen att till fullo utveckla sin talang. J. E. Salomaa hävdar att Hartman varit ”en av de mest självständiga filosofer som någonsin levt i Finland”,och Jaakko Hintikka lyfter Hartman fram som den förste (och tills vidare även den ende) finländske filosofen som kan skryta med att ha skapat ett eget system."

Suomen ensimmäiset kantilaiset

1997
Esitelmä SFY:n 125-vuotisjuhlan kollokvio "Näkökulmia suomalaisen filosofian historiaan". Helsinki, 16.–17.  10.  1998.     Ote johdannosta: "Kantin filosofia herätti jo varhaisessa vaiheessa huomiota Pohjoismaissa. Jo 1786, viisi vuotta Königsbergin filosofin pääteoksen ilmestymisen jälkeen, lehti Lärda Tidningar ifrån Upsala  kiinnitti huomiota tämän uusiin ideoihin. Nimenomaan Upsalassa, jossa jo vanhastaan "rekisteröitiin seismografin herkkyydellä saksalaisen filosofian jokainen ilmiö, jokainen uusi tendenssi" , Kantin ajatukset omaksuttiinkin lähemmin 1790–luvun alussa. Keskeisiä hahmoja olivat valistusempirismistä kantilaisuuteen kääntynyt Daniel Boëthius, joka alkoi luennoida Kantista niinkin varhain kuin 1788, sekä Benjamin Höijer ja hänen ympärilleen kokoontunut nuorten radikaalien piiri,  "Juntan". Tätä nuorten yliopistointellektuellien joukkoa voidaan silti vain hyvin ehdollisesti kutsua kantilaiseksi. Sen henkinen johtaja Höijer kääntyi jo 1790-luvun aikana Kantin jälkeisen transsendentaalifilosofian kannattajaksi, jonka manifestina oli hänen 1799 ilmestynyt teoksensa Afhandling om den Philosophiska Constructionen. "Juntan" julkaisi lyhyen aikaa, vuosina 1795–1797, omaa lehteä nimeltä Litteratur-Tidning, jota julkaisijansa G. A. Silfverstolpen mukaan kutsuttiin myös yksinkertaisesti "Silfverstolpen lehdeksi". Siinä arvosteltiin lukuisia Kantin teoksia, muun muassa 1792 ilmestynyt Ikuiseen rauhaan, samoin Kantin oppilaiden C. L. Reinholdin ja Fichten töitä."