Ei nimeä

Esitelmä Spinoza-Symposium in Helsinki 27. — 28. IX. 2002.   Ingressi: "Wegen seiner Freundschaft mit Ludwig Feuerbach und seiner Tätigkeit als Herausgeber des Nachlasses des Brucksberger Einsiedlers ist Wilhelm Bolin (1835—1924) eines der interessantesten Gestalten in der finnischen Philosophiegeschichte. Doch ihn als einen ”Feuerbachianer” zu klassifizieren — von einem ”Jünger” Feuerbachs gar zu reden — ist problematisch. Nicht nur, daß Bolin ein vielseitiges und weitumspanntes Kontakten- und Korrespondentennetz mit anderen Philosophen und Literaten aufrechthielt so daß sein in der Universitätsbibliothek Helsinki aufbewahrter Nachlaß eine förmliche, bis heute keineswegs erschöpfte ”Goldgrube” für spätere Forschergenerationen darstellt; auch als Denker ging er seine eigenen Wege und setzte die Sache Feuerbachs nur der allgemeinen materialistischen bzw. naturalistischen, sensualistischen und antihegelschen Tendenz nach fort. "

Esitelmä Spinoza-Symposium in Helsinki 27. — 28. IX. 2002.   Ingressi: "Wegen seiner Freundschaft mit Ludwig Feuerbach und seiner Tätigkeit als Herausgeber des Nachlasses des Brucksberger Einsiedlers ist Wilhelm Bolin (1835—1924) eines der interessantesten Gestalten in der finnischen Philosophiegeschichte. Doch ihn als einen ”Feuerbachianer” zu klassifizieren — von einem ”Jünger” Feuerbachs gar zu reden — ist problematisch. Nicht nur, daß Bolin ein vielseitiges und weitumspanntes Kontakten- und Korrespondentennetz mit anderen Philosophen und Literaten aufrechthielt so daß sein in der Universitätsbibliothek Helsinki aufbewahrter Nachlaß eine förmliche, bis heute keineswegs erschöpfte ”Goldgrube” für spätere Forschergenerationen darstellt; auch als Denker ging er seine eigenen Wege und setzte die Sache Feuerbachs nur der allgemeinen materialistischen bzw. naturalistischen, sensualistischen und antihegelschen Tendenz nach fort. "

Esitelmä SFY:n 125-vuotisjuhlan kollokvio "Näkökulmia suomalaisen filosofian historiaan". Helsinki, 16.–17.  10.  1998.     Ote johdannosta: "Kantin filosofia herätti jo varhaisessa vaiheessa huomiota Pohjoismaissa. Jo 1786, viisi vuotta Königsbergin filosofin pääteoksen ilmestymisen jälkeen, lehti Lärda Tidningar ifrån Upsala  kiinnitti huomiota tämän uusiin ideoihin. Nimenomaan Upsalassa, jossa jo vanhastaan "rekisteröitiin seismografin herkkyydellä saksalaisen filosofian jokainen ilmiö, jokainen uusi tendenssi" , Kantin ajatukset omaksuttiinkin lähemmin 1790–luvun alussa. Keskeisiä hahmoja olivat valistusempirismistä kantilaisuuteen kääntynyt Daniel Boëthius, joka alkoi luennoida Kantista niinkin varhain kuin 1788, sekä Benjamin Höijer ja hänen ympärilleen kokoontunut nuorten radikaalien piiri,  "Juntan". Tätä nuorten yliopistointellektuellien joukkoa voidaan silti vain hyvin ehdollisesti kutsua kantilaiseksi. Sen henkinen johtaja Höijer kääntyi jo 1790-luvun aikana Kantin jälkeisen transsendentaalifilosofian kannattajaksi, jonka manifestina oli hänen 1799 ilmestynyt teoksensa Afhandling om den Philosophiska Constructionen. "Juntan" julkaisi lyhyen aikaa, vuosina 1795–1797, omaa lehteä nimeltä Litteratur-Tidning, jota julkaisijansa G. A. Silfverstolpen mukaan kutsuttiin myös yksinkertaisesti "Silfverstolpen lehdeksi". Siinä arvosteltiin lukuisia Kantin teoksia, muun muassa 1792 ilmestynyt Ikuiseen rauhaan, samoin Kantin oppilaiden C. L. Reinholdin ja Fichten töitä."

Esitelmä SFY:n 125-vuotisjuhlan kollokvio "Näkökulmia suomalaisen filosofian historiaan". Helsinki, 16.–17.  10.  1998.     Ote johdannosta: "Kantin filosofia herätti jo varhaisessa vaiheessa huomiota Pohjoismaissa. Jo 1786, viisi vuotta Königsbergin filosofin pääteoksen ilmestymisen jälkeen, lehti Lärda Tidningar ifrån Upsala  kiinnitti huomiota tämän uusiin ideoihin. Nimenomaan Upsalassa, jossa jo vanhastaan "rekisteröitiin seismografin herkkyydellä saksalaisen filosofian jokainen ilmiö, jokainen uusi tendenssi" , Kantin ajatukset omaksuttiinkin lähemmin 1790–luvun alussa. Keskeisiä hahmoja olivat valistusempirismistä kantilaisuuteen kääntynyt Daniel Boëthius, joka alkoi luennoida Kantista niinkin varhain kuin 1788, sekä Benjamin Höijer ja hänen ympärilleen kokoontunut nuorten radikaalien piiri,  "Juntan". Tätä nuorten yliopistointellektuellien joukkoa voidaan silti vain hyvin ehdollisesti kutsua kantilaiseksi. Sen henkinen johtaja Höijer kääntyi jo 1790-luvun aikana Kantin jälkeisen transsendentaalifilosofian kannattajaksi, jonka manifestina oli hänen 1799 ilmestynyt teoksensa Afhandling om den Philosophiska Constructionen. "Juntan" julkaisi lyhyen aikaa, vuosina 1795–1797, omaa lehteä nimeltä Litteratur-Tidning, jota julkaisijansa G. A. Silfverstolpen mukaan kutsuttiin myös yksinkertaisesti "Silfverstolpen lehdeksi". Siinä arvosteltiin lukuisia Kantin teoksia, muun muassa 1792 ilmestynyt Ikuiseen rauhaan, samoin Kantin oppilaiden C. L. Reinholdin ja Fichten töitä."