Y.K.
Sananen uskonnonopetuksesta kouluissa.
Tämä kysymys on nykyisten vapaitten tuulahdusten puhaltaessa maassamme pannut taajat rivit eri kansankerroksista liikkeelle. Toiset uhraavat työnsä vapaudenihanteen ja vakaumuksensa puolesta, koettaessaan yleisen uskonnonvapauden ohessa saavuttaa uskonnonopetuksen poistamisen kouluista tai ainakin saada se tunnuksettomaksi ja sille luovutetun tuntimäärän pienemmäksi. Toiset taas koettavat kaikin voimin saada koko liikkeen tukahdutetuksi alkuunsa ja pitävät kynsin hampain kiinni vanhoillisista, taantumuksellisista ja kaikkia vapauden aatteita vastaan sotivista mielipiteistään ja pyrkimyksistään.
Maan kenraalikuvernöörin toimenpiteet Prometheus-uskonvapausliiton suhteen osottavat mitä hedelmiä maamme taantumuksellisen — muutamaa poikkeusta lukuunottamatta — papiston toiminta on jo saavuttanut.
Kohta alkavilla valtiopäivillä saadaan luultavasti säädetyksi yleinen uskonvapaus, s. o. kenenkään ei tarvitse nimellisestikään kuulua mihinkään kirkkokuntaan tai uskonlahkoon. Silläkin on jo paljo voitettu, mutta ei läheskään kaikki epäkohdat kirkollisella alalla ole sillä poistetut. Kukapa ei kummeksuisi sitä hullunkurisuutta, mikä siitä sitten seuraisi oppikoulujen uskonnon opetukseen nähden. Uskonvapautta koskevassa lakiehdotuksessahan sanotaan, että jokainen 18 v. täyttänyt Suomen kansalainen saa erota mistä uskontokunnasta tahansa, liittymättä sen jälkeen toiseen. Nyt kuitenkin oppikoulujen uskonnonopetuksesta seuraisi, että huomattavan suuri määrä kansalaisiamme jäisi kokonaan osattomiksi koko uskonvapaudesta — jäisi entiseen asemaansa, ja juuri se joukko, josta vuoroonsa muodostuu maamme virkamieskunta.
Heillä siis olisi ja ei olisi uskonvapautta.
Kuinka johdonmukaista!
Uskonvapaudesta huolimatta oppikoulujen uskonnonopetus tuottaisi pettymyksen sadoille, jotka toivoivat ja luulivat päässeensä kirkon pakkovallasta ja uskonpakotuksesta.
Oppikoulujen uskonnonopetus on siis saatava poistetuksi — tehtävä kodin asiaksi — tai sitten tehtävä tunnuksettomaksi nykyisen tunnuksellisen ja uskonnon vapautta sortavan opetuksen — tai oikeammin pakotuksen — sijasta.