Euron kriisi ja historian loppu
Euron kriisi on päättyneen vuoden suuri puheenaihe. Se on hyvä puheenaihe, koska kukaan ei varsinaisesti ole euron kriisin asiantuntija ja siksi asiantuntijuudesta joudutaan käymään kamppailua.
Euron kriisi on päättyneen vuoden suuri puheenaihe. Se on hyvä puheenaihe, koska kukaan ei varsinaisesti ole euron kriisin asiantuntija ja siksi asiantuntijuudesta joudutaan käymään kamppailua.
Björn Wahlroos epäili, etteivät saksalaiset demarit ole käyneet taloustieteen peruskurssia, kun nämä ajavat minimipalkkalakia. Käppyrät kertovat, miten tulee edetä. Wahlroosin argumentoinnissa on liuta ongelmia.
Ei ole kolmeakaan vuotta siitä, kun brittivasemmiston vanha ratsu New Statesman uutisoi ”autoritäärisen kapitalismin” menestyksestä (http://www.newstatesman.com/world-affairs/2007/10/china-burma-chi
Muinaiskreikan krisis (κρίσις) merkitsee ratkaisua, tuomiota, valintaa ja erontekoa. Kreikkalaiset ovat viime viikkoina tuoneet muinaiskreikkalaiset merkityksensä kaduille ja toreille, ja vain kyynelkaasu on helpottanut valinnan vaikeutta ja ratkaisun rasittavuutta.
Jos Nietzsche jätetään huomiotta, ei julkisesta tilasta löydy Platonin voittanutta olkinukkefilosofia. Jokainen Valtionsa vilkuillut mielipidevaikuttaja tietää, milloin on sopiva hetki kutsua arkkifilosofi piristämään karkeloita – tai laittamaan pidot pakettiin.
niin & näin -lehden numerossa 2/09 julkaistu Aki Järvisen teksti laman taustoista löytyy nyt netistä:
Taloustieteilijät tapaavat huomauttaa, että heidän metodologiansa sallii määritellä inhimillisen hyvinvoinnin laaja-alaisesti. Taloudellisen hyödyn lisäksi hyvinvointi voi olla iloa elämästä tai osallistumisesta poliittiseen päätöksentekoon.