Historioitsija ja filosofian professori.
Tengström oli piispa Jakob Tengströmin veljenpoika ja myöhemmin vävy. Hän sai tämän kautta vakaan aseman Turun säätyläispiireissä ja läheiset yhteydet vanhemman sukupolven yliopisto-opettajiin. Hän oli kirjallisuuden historian dosentti 1811–13, sen jälkeen ensin ylimääräinen apulainen ja sitten oppihistorian apulainen ja varakirjastonhoitaja 1813–27, käytännöllisen filosofian professori 1827–1830 ja filosfian professori 1830–1848.
Tengström oli uushumanisti ja hän erikoistui ensin kreikkalaiseen kulttuuriin ja kielitieteeseen. 1810-luvulla hän seisoi toisella jalallaan Turun romantiikan kantavien nuorten voimien piirissä. 1820-luvulla hän esitteli Hegelin oppilailleen. Oppilaiden keskuudessa oli Johan Vilhelm Snellman, Johan Ludvig Runeberg ja 1830-luvulla Zacharias Topelius. Turun palon jälkeen 1827 hän muutti yliopiston mukana Helsinkiin, missä hänen kodistaan tuli isänmaallisten kirjallisten piirien kokoontumispaikka. Piiriin kuului mm. hänen kolme vävyään, H. Kellgren, M. A. Castrén ja P. Tikkanen.
Tengströmin voi nähdä vanhemman sukupolven valistusaatteen ja nuoremman sukupolven romanttisten ideoiden perillisenä. Hänen maineensa perustuu paljolti hänen toimintaansa rauhallisena ja sympaattisena akateemisena opettajana. Tieteellisesti häntä on pidetty epäitsenäisenä filosofina, mutta aikaansa nähden hyvänä historijoitsijana. Hän julkaisi mm. muistokirjoituksia piispoista (Gezelius, 1825 ja 1833) sekä aikalaislähteenä arvokkaan teoksen Chronologiska förteckningar öfver finska universitetets fordna procanceller samt öfver faculteternas medlemmar och adjuncter (1836).
(M. Klinge (1989): Professorer; J. Mickwitz (1999), ”J. J. Tengström” i Finlands svenska litteraturhistoria 1, Mellan nyhumanism och nationsbygge, I trädgården, i biblioteket, i världen, 2006)
(Joachim Mickwitz / suom. Yrsa Neuman)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
AINEISTOT
[[tallennearkisto/aihepiirit/588:710|Tengström Filosofia.fi:n aineistoarkistossa]]
VERKKOLÄHTEET
Historiker och professor i filosofi.
Tengström var brorson och senare svärson till biskop Jacob Tengström och hade härigenom en stabil position i de högre kretsarna i Åbo och nära kontakter med en äldre generation lärare vid universitetet. Han var docent i litteratur 1811–13, därefter först extraordinarie amanuens och sedan amanuens i lärdomshistoria och vicebibliotekarie 1813–27, professor i praktisk filosofi 1827–30 och i filosofi 1830–48.
Tengström var nyhumanist och specialiserade sig först på grekisk kultur och lingvistik. På 1810-talet stod han med ena foten i den krets unga akademiska romantiker som bar upp Åboromantiken. Under 1820-talet introducerade han Hegel för sina elever. Bland dessa fanns bland andra Johan Vilhelm Snellman, Johan Ludvig Runeberg och under 1830-talet Zachris Topelius. Efter Åbo brand 1827 flyttade Tengström med universitetet till Helsingfors där hans hem blev en samlingspunkt för fosterländskt sinnade litterära kretsar, bl.a. hans tre svärsöner H. Kellgren, M. A. Castrén och P. Tikkanen.
Man kan se Tengström som en arvtagare både till den äldre generationens upplysningsideal och den yngre generationens romantiska idéer. Hans eftermäle bygger på hans gärning som hegelian och stillsam och sympatisk akademisk lärare. Vetenskapligt sett har han betraktats som en osjälvständig filosof men en för tiden god historiker. Han utgav bl.a. minnesteckningar över biskoparna Gezelius 1825 och 1833 jämte den som källskrift värdefulla Chronologiska förteckningar öfver finska universitetets fordna procanceller samt öfver faculteternas medlemmar och adjuncter (1836).
(M. Klinge (1989): Professorer; J. Mickwitz (1999), ”J.J. Tengström” i Finlands svenska litteraturhistoria 1, Mellan nyhumanism och nationsbygge, I trädgården, i biblioteket, i världen, 2006)
(Joachim Mickwitz)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
Resurser
[[se/arkiv/amnena/588:710|Tengström i Filosofia.fi:s arkiv]]