Historioitsija, ylikirjastonhoitaja, yliopisto-opettaja.
Porthan tuli vuonna 1754 Turun Akatemiaan. Hän sai vaikutteita taloudellis-luonnontieteellisistä pyrkimyksistä jotka olivat ominaisia ”hyödyn aikakaudelle” ja joita ylläpiti opettajien ja opiskelijoiden nuorempi sukupolvi. Luonnontieteiden tuli palvella valtakunnan taloudellista kehitystä. Porthanista tuli tämän ideologian johtohahmo.
Turun Akatemiassa Porthan tutustui aikakauden uushumanistisiin ideoihin, joiden mukaan kreikan ja latinan opiskelun kautta ymmärrettäisiin antiikkia syvemmin ja siten voitaisiin saavuttaa antiikin henkinen suuruus uudelleen nykyajassa. Porthan sai myös vaikutteita fennofiilisistä ajatuksista, jotka kukoistivat Daniel Jusleniuksen jälkeen. Hyötyajattelu koski Porthanin mukaan koko valtion väestöä, myös suomenkielisiä, mutta ensisijaisesti koulutettujen yhteiskuntaluokkien piti hyödyntää kansaa koskevaa tietoa yleiseksi hyödyksi. Tavallisen kansan kouluttaminen oli hänelle suhteellisen vieras ajatus.
Porthan valmistui 1760 maisteriksi ja hänestä tuli 1762 puhetaidon (kaunopuheisuuden) dosentti. 1764 hän sai viran Akatemian kirjastosta ja 1772 hänestä tuli sen johtaja. Porthanin johtaessa kirjastoa sen kirjakokoelma kolminkertaistui ja monia arvokkaita käsikirjoituksia kerättiin talteen. Porthan nimitettiin 1777 kaunopuheisuuden eli klassisten kielten ja antiikin kulttuurin professoriksi. Hänestä tuli arvostettu akateeminen opettaja: opiskelu akatemiassa oli opiskelua Porthanin johdolla. Vaikkei Porthan ollut loistava luennoitsija, hän oli oppinut tiennäyttäjä ja kasvattaja. Porthanin opetus ulottui laajalle hänen professuurinsa alan ulkopuolelle. Hän opetti mm. historiaa, luonnonoikeutta, pedagogiikkaa, kirjallisuutta ja ohjasi suuren määrän akateemisia väitöskirjoja.
Porthanin varhaisin tutkimus käsitteli suomalaista kansanrunoutta, jonka vuoksi hän sai vastuulleen piispa Mennanderin keräämän kokoelman. Kansanrunouden ohessa Porthan tutki kansanuskomuksia, sananlaskuja, suomen kieltä sekä suomalaisia murteita.
Porthan vieraili Göttingenissä 1779 ja tapasi mm. historioitsija A.L. Schlözerin, uranuurtajan kriittisessä historiantutkimuksessa, joka seuloi tarkasti materiaalinsa. Historiasta tuli siitä lähtien Porthanin pääasiallinen kiinnostuksen kohde. Porthanin ja mm. hänen ystäviensä C.F. Mennanderin ja P. Juslénin aloitteesta perustettiin 1770 Aurora-seura, joka teki työtä ruotsalaisen kirjallisuuden, suomen kielen ja Suomen historian tuntemuksen eteen. Seura alkoi vuonna 1771 julkaista maan ensimmäistä sanomalehteä Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo.
Porthanin päämääränä oli edistää Suomen henkistä ja aineellista kehitystä sekä tutkia suomen kieltä, historiaa ja vanhoja perinnäistapoja. Myöhemmin on katsottu, että Porthan laski perustan kansallisen tietoisuuden kehittymiselle tuomalla esiin maan ja kansan erityispiirteitä. Porthanin oma intressi oli kuitenkin tiedemiehenä, hän luotti vakaasti koulutuksen ja tiedon tuottamaan suoraan hyötyyn.
Turussa oleva C.E. Sjöstrandin tekemä Porthanin patsas, joka paljastettiin 26.5.1864, oli ensimmäinen laatuaan suomessa.
(Oscar Nikula/Joachim Mickwitz/lyh. & toim. Erik Hallstensson, suom. Joonas Leppänen)
© Uppslagsverket Finland, Schildts förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
Täysmittainen biografia (Uppslagsverket Finland)
AINEISTOT
[[tallennearkisto/aihepiirit/537|Porthan Filosofia.fi:n arkistossa]]
Juhani Pietarinen: Johdanto Porthanin Koottujen teosten osaan XI:2
(Svensk översättning av Göran Torrkulla)
VERKKOLÄHTEITÄ
Historiker, överbibliotekarie, universitetslärare m.m.
Porthan kom 1754 till universitetet i Åbo. Han tog intryck av de ekonomisk-naturvetenskapliga strävanden som kännetecknade "nyttans tidevarv" och som bars upp av en yngre generation lärare och studenter. Naturvetenskaperna skulle tjäna rikets ekonomiska utveckling. Porthan blev en ledande gestalt för denna ideologi.
Vid universitetet i Åbo kom Porthan i kontakt med tidens nyhumanistiska idéer, enligt vilka man genom att utveckla studiet av grekiskan och latinet skulle fördjupa förståelsen för den antika kulturen och därmed återupprätta antikens andliga storhet i sin samtid. Porthan tog också intryck av de fennofila tankegångar som florerade efter Daniel Juslenius. Nyttotänkandet omfattade hos Porthan befolkningen i hela riket, även de finskspråkiga, men kunskapen om folket skulle i första hand nyttjas av de utbildade samhällsskikten för allmän nytta. Bildning för allmogen var en tämligen främmande tanke för honom.
Porthan blev 1760 magister och 1762 docent i elokvens (vältalighet). 1764 blev han anställd vid akademins bibliotek och 1772 dess chef. Under den tid han förestod biblioteket tredubblades dess bokbestånd och värdefulla manuskript samlades in. Porthan utnämndes 1777 till professor i vältalighet, d.v.s. i de klassiska språken och antikens kultur. Han blev en uppskattad akademisk lärare: att studera vid akademin var att studera för Porthan, som inte var en glänsande föreläsare, men en beläst vägvisare och uppfostrare. Hans undervisning sträckte sig vida utöver vad hans professur omfattade. Han undervisade i historia, naturrätt, pedagogik, litteratur m.m. och presiderade för en stor mängd akademiska dissertationer.
Porthans tidigaste forskning gällde den finska folkpoesin, över vilken han fått överta den samling biskop Mennander hade uppgjort. I samband med folkpoesin studerade han folktro, ordspråk, det finska språket och de finska dialekterna.
Porthans besökte Göttingen 1779 och träffade där bl.a. historikern A.L. Schlözer, en banbrytare för den kritiska historieforskning som strängt sovrade sitt material. Historien blev från denna tid Porthans huvudintresse.
På initiativ av Porthan och hans vänner C.F. Mennander d.y. och P. Juslén d.y. grundades 1770 Aurorasällskapet med uppgift att arbeta för den svenska litteraturen, för finska språket och för kännedomen om Finlands historia. Sällskapet började 1771 utge landets första tidning, Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo.
Målet för Porthans strävanden var att främja Finlands andliga och materiella utveckling och att utforska dess språk, historia och gamla seder. Genom att framhålla landets och folkets egenart har han senare ansetts ha lagt grunden för ett nationellt medvetande. Porthans eget intresse var dock vetenskapsmannens, han hyste en stark tilltro till den direkta nyttan av bildning och kunskap. Porthanstatyn i Åbo, utförd av C.E. Sjöstrand, och avtäckt 26/5 1864, var den första i sitt slag i Finland.
(Oscar Nikula/Joachim Mickwitz/förk.&bearb. Erik Hallstensson)
© Uppslagsverket Finland, Schildts förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
Läs hela artikeln ur Uppslagsverket Finland av O. N. och Joachim Mickwitz
RESURSER
[[se/arkiv/amnena/537|Pothan i Filosofia.fi:s arkiv]]
Läs prof. emeritus Juhani Pietarinens förord till volymen med dissertationer för vilka Porthan agerat preses. Svensk översättning av Göran Torrkulla.