Julkaisutiedote: Tavallisen kielen filosofia
Arkinen puhetilanne sisältää usein enemmän kuin miltä näyttää
Oxfordin yliopisto oli sotienjälkeisen analyyttisen filosofian elävin keskus. Siellä kehittyi tavallisen kielen filosofiaksi kutsuttu ajatteluvirtaus. Tavallisen kielen filosofia lähti oivalluksesta, että arkinen puhetilanne sisältää usein enemmän kuin miltä ensin näyttää. Sanoja käyttämällä ihminen käskee, viittaa, vitsailee, häpäisee sekä pyytää ja antaa anteeksi.
Tavallisen kielen filosofit harjoittivat filosofiaa kielenkritiikistä, mielenfilosofiasta ja puhtaasta käsiteanalyysista etiikan ja politiikan arkikielisiin analyyseihin. Nykyään tavallisen kielen filosofian vaikutus on kiistatonta kielitieteessä ja yhteiskuntatieteissä, ja siitä ammennetaan esimerkiksi sukupuolen tutkimuksessa ja sosiaalipsykologiassa.
Tavallisen kielen filosofia (Gaudeamus 2013) on ensimmäinen suomenkielinen kirja aiheesta. Teos selvittää, miten tavallisen kielen filosofia syntyi, mitä se on ja mihin se on menossa. Historiallisen näkökulman lisäksi teoksessa esitellään suuntauksen ongelmia ja mahdollisuuksia nykyfilosofiassa.
Merkitys ja totuus liittyvät kiinteästi toisiinsa
”Tavallisen kielen filosofian juuret loivat pohjan tavalle mieltää luonnollinen kieli suhteessa kielen käyttötilanteisiin, mielen reaktioihin, politiikan kielenkäyttöön ja eettisiin kysymyksiin. Kielen käyttöä koskevia keskeisiä oppeja alettiin pian myös kehittää kohti systemaattisempaa kielen tutkimusta. Esimerkiksi kielen merkityksen käyttöteorioiden tärkeäksi piirteeksi muotoutui semantiikan ja pragmatiikan erottelu, joka on edelleen vaikutusvaltainen niin filosofiassa, kielitieteessä kuin yhteiskuntatieteissäkin.” Ilmari Kortelainen & Joose Järvenkylä
”Merkitys ja totuus on yleensä analyyttisessa filosofiassa liitetty kiinteästi toisiinsa. Onkin hankalaa kuvitella, mitä voisi tarkoittaa, että tietää jonkin väitelauseen olevan tosi ilman, että tietää, mitä kyseinen lause merkitsee. Mutta yhtä lailla voi olla vaikea sanoa, mikä on väitelauseen merkitys ilman, että osaa sanoa, milloin lause on tosi tai epätosi.” Joose Järvenkylä
”Tulen paikalle uudessa räikeässä mekossa, ja kysyn ystävättäreltäni mielipidettä siitä. Hän yrittää aina auttaa minua parantamaan tyyliäni ja tietää minun arvostavan rehellistä mielipidettä. Hän katsoo mekkoani ja sanoo: ’Istuu erinomaisesti, mutta oletko tullut värisokeaksi?’ Hänen sanomisestaan en päättele hänen olevan kiinnostunut siitä, onko minulla värinäön häiriö. Pikemminkin uskon hänen tarkoittaneen, että hän ei pidä mekkoni väreistä.” Rani Lill Anjum
”Produktiivisuus on tärkeä luonnollisen kielen aspekti ja sitä myötä myös systemaattisuus on sellainen. Produktiivisuutta on vaikea selittää ilman systemaattisuutta. Tämä painotus ei kuitenkaan tyhjentävästi selitä, kuinka realistinen tai haluttava suuntaus on systemaattinen merkityksenteoria.” Pasi Valtonen
”Vaikkakin sana ’hyvä’ merkitsee eri asioita, niin se, mitä tehdään, kun sitä käytetään, on aina jokseenkin samaa – kehutaanpa sitten jotain tai muuta. Tämä osaltaan selittää intuitiivisen ykseyden. Kehuminen on kehumista, olivat sen perusteet mitkä hyvänsä.” André Maury
Joose Järvenkylä & Ilmari Kortelainen (toim.):
Tavallisen kielen filosofia.
Gaudeamus 2013.
Joose Järvenkylä toimii filosofian tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut muun muassa analyyttista filosofiaa, epistemologiaa ja kielifilosofiaa. Ilmari Kortelainen on toiminut filosofian tutkijana eri yliopistoissa ja on erikoistunut tulkinnan teoriaan ihmis- ja yhteiskuntatieteissä.
Muut kirjoittajat:
Rani Lill Anjum, Lars Hertzberg, Antti Keskinen, Alma Korko, Heikki A. Kovalainen, André Maury, Panu Raatikainen, Pasi Valtonen ja Timo Vuorio
Arvostelukappaleet ja lisätiedot:
Outi Kitti
050 5401 299