Psykologi ja filosofian professori, FT 1919.
Kaila toimi ensimmäisenä filosofian professorina Turun yliopistossa 1921–1930. Hän oli Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorina 1930–1948. Tämän jälkeen hän kuului Suomen Akatemiaan, jota hän oli ollut perustamassa. Kaila oli oikullinen ja karismaattinen persoonallisuus, jonka luennot ja suositut teokset saavuttivat suuren yleisön. Vaikka hänen merkityksensä kansainvälisen tieteen tasolla oli suhteellinen vähäinen, oli hänen työnsä kotimaassa uraauurtavaa, etenkin niiden virikkeiden kautta, joita hänen työnsä välitti eteenpäin. Hän rakensi psykologiaansa ja luonnonfilosofiaansa holismille. Poliittiselta vakaumukselta hän oli aluksi ja ennen kaikkea antikommunistinen ja tämän takia hän kannatti liittoutumista natsi-Saksan kanssa, mutta ymmärsi virheensä myöhemmin. Kailan näkemys sielunelämästä, mihin vaikutti hahmopsykologia, esitetään tiivistettynä teoksessa Persoonallisuus (1934, ruots. Personlighetens psykologi, 1935). Hän harjoitti myös kokeellista psykologiaa ja julkaisi teoksen Die Reaktionen des Säuglinges auf das menschliche Gesicht (1932). Muissa teoksissaan, joihin kuuluu mm. Inhimillinen tieto (1939, ruots. Den mänskliga kunskapen, 1939), Kaila käsitteli tietoteoreettisia kysymyksiä tukeutuen loogiseen empirismiin, jonka teesit hän filosofiassaan varhain omaksui. Persoonallisimmassa teoksessaan Syvähenkinen elämä (1943, ruots. Tankens oro, 1944) Kaila käsittelee maailmankatsomuksellisia kysymyksiä.
(M. Jääskeläinen (1983): Eino Kailan psykologia; E. Kaila and logical empiricism, toim. I. Niiniluoto jne.)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
(Suom. Joonas Leppänen)
AINEISTOT
[[tallennearkisto/aihepiirit/476|Kaila Filosofia.fi:n aineistoarkistossa]]
VERKKOLÄHTEITÄ
Psykolog och professor i filosofi, fil.dr. 1919.
Kaila innehade som den första professuren i filosofi vid Åbo universitet 1921-30 och 1930-48 i teoretisk filosofi vid Helsingfors universitet; därefter var han ledamot av Finlands Akademi, till vars grundande han bidragit. Kaila var en kantig och karismatisk personlighet, vars föreläsningar och populära arbeten samlade en stor publik. Trots att hans bidrag till vetenskapen på det internationella planet förblev relativt ringa, var hans insats i hemlandet av banbrytande art, främst genom de impulser han förmedlade. Han byggde sin psykologi och naturfilosofi på holismens grund. Till sin politiska övertygelse var Kaila först och främst antikommunist och sökte av den anledningen anslutning till det nazistiska Tyskland, men insåg senare sitt misstag. Kailas syn på själslivet, som influerades av gestaltpsykologin, föreligger sammanfattad i Persoonallisuus (1934, sv. övers. Personlighetens psykologi, 1935). Han sysslade även med experimentell psykologi och utgav arbetet Die Reaktionen des Säuglinges auf das menschliche Gesicht (1932). I andra arbeten, t.ex. Inhimillinen tieto (1939, sv. övers. Den mänskliga kunskapen, samma år), behandlade han kunskapsteoretiska frågor i anslutning till den logiska empirismen, vars teser han länge omfattade som filosof. I Syvähenkinen elämä (1943, sv. övers. Tankens oro, 1944), som är hans mest personliga arbete, diskuterade han världsåskådningsfrågor.
(M. Jääskeläinen (1983): Eino Kailan psykologia; E. Kaila and logical empiricism, red. I. Niiniluoto m.fl. (1992))
© Uppslagsverket Finland / Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
RESURSER
[[se/arkiv/amnena/476|Kaila i Filosofia.fi:s arkiv]]