Astronomi, kirjailija, kirkkoherra, luonnonfilosofi
1600-luvun alussa Forsius oli yksi Pohjoismaiden tunnetuimmista luonnonfilosofeista, luonnontutkijoista ja astronomeista. Hänen merkityksestään kertoo, että asteroidi nr. 3233 nimetty Suomen ensimmäisenä astronomina pidettävän Forsiuksen mukaan.
Hänen toimintansa ja kirjallinen työnsä piti sisällään luonnonfilosofiaa, mineralogiaa, historiankirjoitusta, saarna-, psalmi- ja kaunokirjallisuutta, maanmittausta, astrologiaa/astronomiaa ja almanakkojakin. Forsiuksessa yhdistyi myöhäinen luonnontieteellinen renessanssi-ihminen varhaiseen valistajaan ainutlaatuisella tavalla. Hän viihtyi ajoittain lähellä Ruotsin hovia, mutta erinäisten konfliktien seurauksena muodostui Forsiuksen niin kirkollisesta kuin yliopistollisestakin urasta tuskallinen ja hänen elämästään levoton ja yksinäinen.
Forsius syntyi luultavasti Helsingissä viimeistään vuonna 1560. Vuosina 1595–1596 hän oli kirjoilla opiskelijana Uppsalan yliopistossa. Tämän jälkeen hän palasi Suomeen ja Baltiaan astuakseen Kaarle-herttuan (sittemmin Kaarle IX) palvelukseen kenttäsaarnaajaksi. Hallituksen valtuuttamana Forsius matkusti Lappiin mitatakseen kuinka pitkälle valtakunta ulottui. Työn tuloksena syntyi ensimmäinen varsinainen kartta pohjoisista alueista. Forsius nimitettiin Uppsalassa astronomian professoriksi 1608–1610.
Vuonna 1606 Forsius oli julkaissut niin sanotun prognosticon astrologicumin: kokoelman ennustuksia, jotka pohjautuivat tähdistä tehtyihin havaintoihin ja kaikenlaisiin luonnonilmiöihin. Tällaiset kirjoitukset sisälsivät paitsi astrologisia ennustuksia, myös tieteisiin ja uskomuksiin liittyviä ajatuksia, jotka suuntautuivat laajalle yleisölle samalla kun ne toimivat tieteellisinä julkaisukanavina. Forsius julkaisi almanakkoja Tukholman ja Turun horisonteista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vuosina 1608–1623. Forsius kuvailee astronomian professorin ominaisuudessa laajassa prognostikassaan vuodelta 1610 ensimmäistä kertaa Kopernikuksen järjestelmää. Forsiuksen astronomin uran kohokohta oli vuonna 1612, kun hänet nimitettiin astronomus regiukseksi, kuninkaalliseksi astronomiksi. Seuraavana vuonna hän sai yksinoikeuden Ruotsin valtakunnassa painaa ja myydä almanakkoja, minkä lisäksi hänet nimitettiin Tukholman Riddarholmenin seurakunnan kirkkoherraksi.
Forsiuksen pääteos, Physica eller naturlighe tings, qualiteters och egendomars beskrijfuelse, valmistui vuonna 1611. Se oli ensimmäinen ruotsiksi kirjoitettu kirja aiheesta ja sen Forsius kirjoitti lyhyeksi jääneen Uppsalassa oleskelunsa aikana. Sekä Kustaa II Adolf että kuningatar Kristiina pyysivät Uppsalan professoreita toimittamaan teoksen painettavaksi, mutta Forsiuksen Physicasta julkaistiin ensimmäinen painos vasta vuonna 1952.
Forsiuksen oma filosofinen projekti oli luoda kokonaiskuva olemisesta – ontologia, joka käsitteli kaikkea Jumalasta alkuaineeseen. Forsius yritti laajentaa perinteisiä aristoteliaanisen fysiikan abstrakteja luonnon periaatteita luopumatta kuitenkaan tuosta käsitejärjestelmästä. Hän ihaili antiikin stoalaisuutta, hermetismiä, renessanssiajan platonismin vitalistista universumia ja paraselsismin henkistä luontokuvaa. Kysymykset, jotka liittyivät järkeen, kuten empiirisiin metodeihin perustuva luonnontutkimus, eivät Forsiuksen mukaan kuuluneet Raamatun auktoriteetin piiriin. Forsius liittyi reformaation ajan henkiseen ilmapiiriin asiaankuuluvalla luterilaisella puhdasoppineisuudella. Auktoriteetteihin ja perinteisiin kohdistunut skeptisyys yhdistyi pyrkimykseen etsiä välittömiä tiedon juuria.
Julkisessa elämässä Forsius oli taistelunhaluinen, eikä tullut toimeen virkaveljiensä kanssa. Uppsalassa Rudbeckiuksen ja Messeniuksen katkeran riidan aikana oli Forsius asettunut juopuneena jälkimmäisen kannalle konsistorion edessä. Mitan katsottiin tulleen täyteen keväällä 1615 kun hänen kumppaniaan Daniel Hjortia puukotettiin Forsiuksen kaupunkiasunnolla pidetyissä juomingeissa. Forsius pantiin viralta ja hän eli tämän jälkeen köyhyydessä Norrmalmilla.
Vielä suurempiin ongelmiin Forsius joutui vuonna 1619 osoittaessaan sympatiaa kohuttua kerettiläistä maanviljelijä Jon Olofssonia, ”maailmanpelastajaa”, kohtaan. Olofsson oli profetioissaan ennustanut, että neljänkymmenen päivän kuluttua Uppsala vajoaisi kokonaan ja tuomiopäivää edeltävä tuhatvuotisen rauhan valtakunta alkaisi. Uppsalan tuomiokapituli tutki heti Forsiusta, ja tätä syytettiin mm. astrologisesta ja apokalyptisesta taikauskosta. Forsius puolustautui kuulusteluissa urhoollisesti, mutta siitä huolimatta häntä kiellettiin toimimasta pappina ja hän menetti asemansa kuninkaallisena astronomina. Forsiuksen taipumus apokalyptiseen ja esoteeriseen julistamiseen saavutti kulminaatiopisteensä seuraavana vuonna teoksessa Prognosticon astro-theologicum til thet vundersamma förandringsåret 1620.
Konfliktin jälkeen tuomiokapituli hoiti Forsiuksen ylläpidon vielä muutaman vuoden ajan Tukholmassa. Viimeiset vuotensa Forsius vietti rauhallisemmissa ja taloudellisesti turvatummissa oloissa kirkkoherrana Tammisaaressa, joka kuului Raaseporin kreivikuntaan. Forsius sai viran jo vuonna 1619, saapui seurakuntaan 1621 ja kuoli virassa ollessaan 1624.
Forsiuksen elämää siivittivät konfliktit, mutta aikalaistensa keskuudessa hän oli noussut maineeseen neroutensa ja syvällisen oppineisuutensa vuoksi. Tammisaaressa ollessaan hänestä tuli legendaarinen hahmo intohimoisen astronomiaan kohdistuneen kiinnostuksensa johdosta. Tarina kertoo, että tiettyihin aikoihin vuodesta, jopa talvisaikaan, hänellä oli tapana maata yöt läpeensä ulkona suuri kirja rintansa päällä ja tutkiskella tähtien liikkeitä.
Keskeisiä teoksia
Een Liten Psalmbok (painettu 1608), sisältää yksitoista koraalia ja on yksi vanhimmista, painetuista koraalikokoelmista Ruotsissa.
Prognosticon astro-theologicum til thet vundersamma förandringsåret 1620.
Physica eller naturlighe tings, qualiteters och egendomars beskrijfuelse 1611 (painettuna 1952).
Speculum vitae humanae, käännös 1620.
Jonas Ahlskog, Filosofia.fi 2008. Suomennos Sonja Vanto, Filosofia.fi.
Lähteet
Kiiskinen, Terhi: ”Forsius”, Kansallisbiografia.fi
Lindroth, Sten: Svensk lärdomshistoria: Stormaktstiden, (Tukholma 1975).
Rein, Thiodolf: Åbo universitets lärdomshistoria 10: Filosofins studium vid Åbo Universitet, (Helsinki 1908).
Aineistot
Astronom, författare, kyrkoherde, naturfilosof
Forsius var i början av 1600-talet en av Nordens mest kända naturfilosofer, naturforskare och astronomer. Idag är bland annat asteroiden nr. 3 233 namngiven efter Forsius, Finlands första astronom.
Hans verksamhet berör allt från naturfilosofi, mineralogi, historieskrivning, prediko-, psalm- och skönlitteratur och lantmäteri till astrologi/astronomi och almanackor. Hos Forsius förenades den sena naturvetenskapliga renässansen med den tidiga upplysningen på ett unikt sätt. Han stod tidvis det svenska hovet nära, men till följd av de många konflikter han råkade in i blev Forsius’ karriär både inom kyrkan och universitetsväsendet lidande och hans liv både rastlöst och ensamt.
Forsius föddes troligen i Helsingfors senast 1560. 1595–1596 skrevs han in som student vid Uppsala universitet. Därefter återvände han till Finland och Baltikum för att tjänstgöra som fältpredikant under hertig Karl (sedermera Karl IX). På regeringens uppdrag reste Forsius till Lappland för att mäta hur långt det fasta landet sträckte sig. Arbetet resulterade i den första egentliga kartan av de nordliga områdena. Forsius utnämndes till professor i astronomi i Uppsala 1608-1610.
1606 hade Forsius i Lübeck utgivit ett så kallat prognosticon astrologicum, en samling förutsägelser grundade på stjärnobservationer och allehanda naturföreteelser. Sådana arbeten innehöll utöver de astrologiska förutsägelserna tankar om tro och vetenskap som riktade sig till en bred publik, samtidigt som de fungerade som vetenskapliga publikationskanaler. Forsius gav ut almanackor från Stockholms och Åbo horisont med få avbrott under tiden 1608-1623. Som professor i astronomi beskriver Forsius i sin stora prognostika från 1610 för första gången Kopernikus’ system. Hans karriär som astronom nådde sin höjdpunkt 1612 när han utnämndes till astronomus regius, kunglig astronom. Året därpå fick han ensamrätt att i det svenska riket trycka och försälja almanackor och utnämndes till kyrkoherde i Stockholm vid Riddarholmens församling.
Forsius avslutade sitt magnum opus, Physica eller naturlighe tings, qualiteters och egendomars beskrijfuelse, år 1611. Den var den första boken på svenska i sitt ämne och författades under Forsius’ korta uppsalatid. Både Gustav II Adolf och drottning Kristina uppmanade Uppsalas professorer att redigera verket för tryckning, men inte förrän 1952 utkom den första upplagan av Forsius Physica i tryck.
Forsius’ eget filosofiska projekt var att skapa en helhetsbild av det varande, en ontologi som behandlade allt från Gud till urmaterien. Forsius försökte utvidga den traditionella aristoteliska fysikens abstrakta naturprinciper utan att överge dess begreppsapparat. Han beundrade den antika stoicismen, hermetismen, renässansplatonismens vitalistiska universum och paracelsismens andliga natursyn. De frågor som tillkom förnuftet, bland annat utforskandet av naturen genom empiriska metoder, var enligt Forsius inte underkastade Bibelns auktoritet. Forsius anslöt sig till reformationstidens andliga klimat med den därtill hörande lutherska renlärigheten. Skepsisen mot auktoriteter och traditioner förenades med en andlig strävan att närma sig den oförmedlade kunskapens rötter.
Forsius var i det offentliga livet stridslysten och kom inte överens med sina ämbetsbröder. Under den bittra striden mellan Rudbeckius och Messenius i Uppsala hade Forsius ställt sig ”fuller och drucken” inför konsistoriet till den senares försvar. Måttet ansågs rågat våren 1615 när hans kumpan Daniel Hjort stacks ner under ett supkalas i Forsius’ malmgård. Forsius avsattes från sin tjänst och levde därefter i armod på Norrmalm.
Ännu större problem råkade Forsius i 1619 då han med sympati omtalat den kätterska bonden Jon Olofsson, ”världsfrälsaren”, som i sina profetior hade siat att Uppsala inom fyrtio dagar skulle sjunka i jorden och att före domedagen ett tusenårigt fridens rike skulle inträda. Forsius rannsakades omgående av Uppsala domkapitel, och anklagades för bland annat astrologiska och apokalyptiska vidskepelser. I förhören försvarade sig Forsius tappert, men han förbjöds att fungera som präst och förlorade sin position som kunglig astronom. Forsius’ egen böjelse för apokalyptisk och esoterisk förkunnelse nådde sin kulmen året därpå i hans Prognosticon astro-theologicum til thet vundersamma förandringsåret 1620.
Efter konflikten med domkapitlet uppehöll sig Forsius ännu några år i Stockholm. Sina sista år tillbringade han i lugnare och ekonomiskt tryggare förhållanden som kyrkoherde i Ekenäs, som hörde till Raseborgs grevskap. Forsius fick sin tjänst redan 1619, kom till sin församling 1621 och avled i tjänst 1624.
Forsius liv kantades av konflikter men han åtnjöt hos sina samtida stort anseende för snille och djup lärdom. Under sin tid i Ekenäs blev han en legendarisk figur genom sitt passionerade intresse för astronomin. Sägnen förtäljer att han vid vissa tider på året, även vintertid, brukade ligga natten igenom ute på marken med en stor bok på bröstet för att betrakta stjärnornas gång.
Centrala verk
Een Liten Psalmbok (tryckt 1608), Innehåller elva koraler och är den äldsta tryckta koralsamlingen i Sverige.
Prognosticon astro-theologicum til thet vundersamma förandringsåret 1620.
Physica eller naturlighe tings, qualiteters och egendomars beskrijfuelse 1611 (i tryck 1952).
Speculum vitae humanae, översättning 1620.
Jonas Ahlskog, Filosofia.fi 2008.
Källor
Kiiskinen, Terhi: ”Forsius”, Kansallisbiografia.fi
Lindroth, Sten: Svensk lärdomshistoria: Stormaktstiden, (Tukholma 1975).
Rein, Thiodolf: Åbo universitets lärdomshistoria 10: Filosofins studium vid Åbo Universitet, (Helsinki 1908).
Resurser
Forsius Filosofia.fi:n arkistossa/i Filosofia.fi:s arkiv
Pursiainen, Terhi: [[se/arkiv/text/3204|Sigfridus Aronus Forsius luonnonfilosofina]], Ajatus 56 (1999)
Kurtén, Love: ’Gåtorna kring Sigfrid Aronus Forsius’ Genos 63 (1992),
Terhi Pursiaisen Forsiusta käsittelevän kirjan arvostelu julkaisussa Niin & näin/Recension av Terhi Pursiainens bok om Forsius i Niin & näin http://www.netn.fi/298/netn_298_kirja6.html