Filosofian professori Helsingissä ja Cambridgessa, Suomen akatemian jäsen, aikalaiskriitikko.

Von Wright oli ja on yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista akateemikoista kautta aikojen. Hän teki tutkimusta induktiivisessa logiikassa, tieteenfilosofiassa, mielenfilosofiassa ja hän kirjoitti myös yleistajuisempia filosofisia teoksia, kuten Humanismi elämänasenteena ja Tiede ja ihmisjärki.

Von Wright opiskeli Helsingin yliopistossa ja Cambridgen yliopistossa, hänestä tuli filosofian tohtori Cambridgessa 1941 ja hänet nimitettiin 1943 dosentiksi sekä 1946 professoriksi Helsingin yliopistoon. Von Wrightistä tuli 1948 Cambridgen yliopiston professori, mutta hän palasi 1951 Helsinkiin professuuriinsa, jota hän piti vuoteen 1961 asti, jolloin hänet nimitettiin Suomen akatemian jäseneksi. Myöhemmin hän oli myös professorina (professor at large) Cornellin yliopistossa 1965–1977 ja vierailevana professorina monissa amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yliopistoissa. Åbo Akademin kanslerina hän oli 1968–1977. Hän oli 1968–1969 vanhan Suomen Akatemian viimeinen esimies ja myötävaikutti aktiivisesti Akatemian uudistamiseen.

Von Wright kuuluu ajattelijana analyyttiseen perinteeseen mutta on töillään antanut analyyttisille metodeille persoonallisen muodon. Cambridgessa hänen opettajanaan oli itävaltalainen filosofi Ludwig Wittgenstein, jonka professuurin seuraaja hänestä myöhemmin tuli. Von Wright omistautui ensinnä induktiivisen logiikan ja todennäköisyysteorian ongelmille. Hän käsitteli myös formaalin logiikan kysymyksiä. Vuonna 1951 hän laati perustan niin kutsutulle deonttiselle logiikalle.

Von Wrightin tutkimukset johtivat hänet arvo- ja toiminnan filosofian pariin. Hän otti osaa käynnissä olleeseen väittelyyn historian ja yhteiskuntatieteiden ymmärrysmuodoista. Hän osoitti jatkuvaa kiinnostusta näistä kysymyksistä, kuten mm. teoksessaan Causality and Determinism (1974). Hänen näkökantansa on herättänyt vilkasta keskustelua.

Von Wright tutki myös logiikan filosofian kysymyksiä, mm. yhteydessä totuuden käsitteeseen. Viimeisinä vuosinaan hän omistautui ennen kaikkea mielen ja ruumiin suhdetta koskevalle kysymykselle.

Ludwig Wittgenstein, joka kuoli 1951, oli nimennyt von Wrightin yhdeksi jäämistönsä hoitajista. Tästä erittäin laajasta aineistosta on julkaistu suuri määrä tekstejä.

Von Wright esittäytyi myös suurelle yleisölle. Hän oli aktiivinen keskustelija yhteiskunta- ja elämänkatsomuskysymyksissä. Vuonna 1967 hän otti näkyvästi osaa väittelyyn Vietnamin sodasta ja jatkoi myöhemminkin keskustelua ympäristö- ja rauhankysymyksistä.

(The Philosophy of Georg Henrik von Wright, toim. P.A. Schilpp/L.E. Hahn, 1989; Philosophical Essays in Memoriam Georg Henrik von Wright, toim. I. Niiniluoto/R. Vilkko, 2005)

(Lars Hertzberg/lyh. & toim. Erik Hallstensson, suom. Joonas Leppänen)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi

AINEISTOT

[[tallennearkisto/aihepiirit/547:520|von Wright Filosofia.fi:n aineistoarkistossa]]
[[vonWright|G. H. von Wright -kokoelma Filosofia.fi:ssa]]
[[node/3052|Risto Vilkon laajempi elämäkerta von Wrightistä]]

VERKKOLÄHTEITÄ

Submitted by admin on Ma, 09/18/2006 - 21:45

Kieli:

suomi/finska/Finnish

Syntynyt:

Keskiviikko, kesäkuu 14, 1916

Elossa:

Kuollut:

Tiistai, kesäkuu 17, 2003

Sisältö ruots.:

Professor i filosofi i Helsingfors och Cambridge, ledamot av Finlands Akademi, samtidsgranskare

von Wright var och är en av Finlands mest kända och uppskattade akademiker genom tiderna. Han forskade inom induktiv logik, vetenskapsfilosofi och medvetandefilosofi, men han skrev också mer allmänbegripliga filosofiska verk som Humanismen som livshållning och Vetenskapen och förnuftet.

von Wright studerade vid Helsingfors universitet och vid universitetet i Cambridge, blev fil.dr i Cambridge 1941 och utnämndes 1943 till docent samt 1946 till professor vid Helsingfors universitet. Han blev professor i Cambridge 1948, men återvände 1951 till professuren i Helsingfors, som han behöll till 1961, då han utnämndes till ledamot av Finlands Akademi. Han har därtill varit professor at large vid Cornell University 1965–77 och gästprofessor vid flera amerikanska och europeiska universitet; kansler för Åbo Akademi 1968–77. Han var 1968–69 sista preses för den gamla Finlands Akademi och bidrog aktivt till att ge akademin dess nya utformning.

von Wright tillhör som tänkare den analytiska traditionen, men har i sina arbeten gett de analytiska metoderna en personlig utformning. I Cambridge studerade han under den österrikiske filosofen Ludwig Wittgenstein, som han senare efterträdde i professuren. von Wright ägnade sig först åt problem inom induktiv logik och sannolikhetslära. Han behandlade också frågor inom formell logik. 1951 lade han grunden till den s.k. deontiska logiken.

Undersökningarna ledde honom in på värde- och handlingsfilosofin. von Wright grep in i den pågående debatten om historiens och samhällsvetenskapernas förståelseformer. Han ägnade dessa frågor fortsatt intresse, bl.a. i Causality and Determinism (1974). Hans uppfattning har väckt livlig debatt.

von Wright undersökte också frågor inom logikens filosofi, bl.a. i anslutning till sanningsbegreppet. Under de sista åren av sitt liv ägnade han sig framför allt åt frågan om relationen mellan kropp och själ.

Ludwig Wittgenstein, som dog 1951, hade utsett von Wright till en av förvaltarna av hans litterära kvarlåtenskap. Ur detta ytterst omfattande material har ett stort antal texter utgetts.

von Wright framträdde också inför en vidare publik. Han var en aktiv debattör i samhälls- och livsfrågor. 1967 gjorde han ett uppmärksammat debattinlägg om Vietnamkriget, och han fortsatte att diskutera freds- och miljöfrågor.

(Lars Hertzberg/förk. & bearb. Erik Hallstensson)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi

(The Philosophy of G.H.W., red. P.A. Schilpp/L.E. Hahn, 1989; Philosophical Essays in Memoriam G.H.W., red. I. Niiniluoto/R. Vilkko, 2005)