New York Review of Booksin numerossa 7/07 Charles Taylor kirjoittaa Jonathan Learin kirjasta Radical Hope: Ethics in the Face of Cultural Devastation (Harvard UP 2007). Learin kirja tutkii kulttuurimurhaa, erityisesti tapausta, jossa ihmiset jäävät elämään kulttuurinsa kuoltua. Esimerkkinä ovat crow-intiaanit.
Vuonna 1920 crow-päällikkö Plenty Coups sanoi: ”Kun biisonit katosivat, kansani sydämet putosivat, eivätkä he saaneet nostettua niitä ylös. Sen jälkeen mitään ei ole tapahtunut.” Lear ei halua tulkita lausetta ”Sen jälkeen mitään ei ole tapahtunut” psykologisesti masennuksena, vaan kirjaimellisesti. Crow-kansa eli metsästämällä biisoneita ja liikkumalla niiden mukana. Samalla omaa aluetta eli omia biisonilaumoja oli puolustettava. Tämä tapahtui iskemällä keihäs maahan: sen rajaamaa aluetta crow-soturi puolusti kuolemaan asti. Menestyksellistä alueen puolustamista samoin kuin hyvää metsästysreissua kutsuttiin nimellä coup.
Kun biisonit hävisivät ja crow’t pakotettiin reservaattiin, coup ja siihen perustuva elämäntapa kävivät mahdottomiksi. Kirjaimellisesti mitään ei voi tapahtua, kun liikkuvia rajoja ja biisoneita ei ole. Crow-kulttuurille merkityksellinen näkökulma on hävinnyt maailmasta, kuten Lear kirjoittaa: ”Asian ydin on, että crow’t ovat kadottaneet käsitteet, joilla he voisivat rakentaa omaa kertomustaan. Tämä on todellinen menetys, ei pelkästään menetys jostain tietystä näkökulmasta nähtynä. Se on kokonaisen katsantokannan katoaminen.”
Taylor erottaa Learin tarinan avulla toisistaan tavallisen ja radikaalin mahdottomuuden. Tavallista mahdottomuutta on mahdottomuus ostaa kahvia kaupasta kun kahvi on loppu. Radikaalia mahdottomuutta on mahdottomuus ostaa kahvia kaupasta maailmassa, jossa ei ole kauppoja eikä rahataloutta. Taylor näkee, että länsimaistumisen ja globalisaation tuottamat kulttuurimurhat etenevät, koska muuttuvaan ja muokattavaan identiteettiin tottuneet globaalit menestyjät katsovat aiheuttavansa korkeintaan tavallista mahdottomuutta.
Taylor lukee Learin kirjasta radikaalin toivon sanoman; mihinkään perustumattoman toivon, että omasta perinteestä voi löytyä jokin silta ulos umpikujasta:
”Mikä tämän lyhyen ja valaisevan kirjan anti on minulle? Ammennan siitä oman versioni radikaalista toivosta, sovellettuna hyvin toisenlaisiin olosuhteisiin. Kuten Learin kertomalla tavalla crow-kansan historiassa, tässäkin lähtökohtana on musertava havainto: taloudellisesti, poliittisesti ja kommunikatiivisesti perin yhdenmukaisen maailmansivilisaation kehkeytymisestä on maksettu ja maksetaan jatkuvasti hirvittävää inhimillistä hintaa kulttuurien täydellisinä tai lähes täydellisinä kuolemina. Ja tilannetta entisestään pahentaa nykysivilisaatiota hallitsevien ihmisten kykenemättömyys käsittää, millainen tämä hinta on.
Toivo kumpuaa Learin crow-yhteisön kuvauksesta: ihmiset voivat löytää keinot palata takaisin kuilun partaalta ja keksiä uuden elämäntavan, joka on luovaa jatkumoa kuolemaan tuomitulle perinteelle, kuten crow-kansan onnistui tehdä asettumalla aloilleen viljelemään maata.
Toivo on ”radikaali”, koska on käytännössä mahdotonta tietää ennakolta, millainen tuo uusi elämänmuoto on. Sen on tultava esiin omansalaisina uusina muotoina, jotka ovat lähtöisin kunkin yhteisön erityisistä kulttuurisista aineksista. Mitään yleistettävia periaatteita ei ole, paitsi tyystin tyhjinä ja puhtaasti muodollisina: ’löytäkää ennennäkemättömiä ratkaisuja omien perinteidenne varassa’.”
Plenty Coups näki unen, jonka perusteella johti heimonsa maanviljelykseen ja vastentahtoiseen yhteistoimintaan Yhdysvaltojen kanssa. Taylorin mukaan tämä oli radikaalin toivon kannattelema uudelleentulkinta rohkeutta vaativasta coup’ista. Oliko se sitten parempi ratkaisu kuin Istuvan Härän ja kumppaneiden päätös sotia loppuun asti ja olla suostumatta yhteistyöhön? Lear ei halua arvioida asiaa, mutta Taylor antaa etusijan Plenty Coupsille. Valitettavasti tämä sanoi sanansa vain hiukan ennen kuolemaansa, siis heimon elintavan uudistumisen jälkeen. Kirjaimellinen tulkinta ei tue Taylorin näkemystä kovin vahvasti.
New York Review of Books ja Taylorin artikkeli verkossa osoitteessa: http://www.nybooks.com/articles/20110
TV & TT