VÄITÖSTILAISUUS
FM Tuomo Lankila väittelee 17.10.2012 klo 12:00 Jyväskylän yliopistossa aiheesta "Proclus, Erototokos and 'the Great Confusion'. Neoplatonist Defense of Polytheistic Piety in Early Byzantine Athens". Väitöstilaisuus järjestetään Historica-rakennuksessa (Seminaarinmäki), salissa H320.
Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Dominic O'Meara (Université de Fribourg) ja kustoksena Taneli Kukkonen (Jyväskylän yliopisto).
Lankila tarkasteli kuinka Prokloksen (412-485) johtama uusplatonistikoulu puolusti monijumalaista perinteistä kreikkalaista uskontoa. Lankila analysoi kristinuskon nousua valta-asemaan varhaisbysanttilaisessa yhteiskunnassa ja korostaa universaalin, pakollisen valtiouskonnon syntyä radikaalina historiallisena katkoksena. Ateenan koulun pakanalliset filosofit kokivat murroksen jyrkkänä ja kuvasivat tilannetta "suureksi sekaannukseksi". Myöhäisantiikissa uskonnollisten arvojen muutokseen liittyi asketismin ihannointi. Seksuaalisuus työnnettiin pyhitetyltä alueelta kielteiseen. Afroditen hahmo nousi näin väistämättä aikakauden uskonnollis-poliittisten kiistojen keskiöön. Osa askeettisesta liikkeestä tähtäsi seksuaalisuuden kaikenpuoliseen tukahduttamiseen ja julisti Afroditen suurimmaksi vihollisekseen.
Proklos torjui helleeniseen uskontoon kohdistuvan moralistisen arvostelun. Hänen systemaattisessa teologiassaan Afrodite esitetään elämän yhdenmukaisimpana ja puhtaimpana "kukkana". Afroditen kultti merkitse hänelle elämän pyhyyden kunnioittamista. Lankila osoittaa, että Proklos omisti jumalattarelle määreitä, jotka muokkasivat Rakkaudensynnyttäjän (Erototokos) verrannolliseksi samaan aikaan kirkon piirissä muotoutuvalle opille Jumalansynnyttäjästä (Theotokos).
Lankila päättelee, että Proklos ja hänen aateveljensä ja -sisarensa jakoivat kuitenkin joiltakin osin vastapuolen arvot. Vaikka Proklos näin sijoittuu aikakauden maltillisen ajattelun piiriin, jossa ymmärretään ruumiillistuneen sielun intohimoja ja pyrkimyksiä, tietty arvojen yhtenäisyys asketismia idealisoivan virtauksen kanssa johti siihen, ettei myöhempi pakanallinen uusplatonismi voinut hyväksyä ja puolustaa kreikkalaisen uskonnon ja mytologian eroottista perinnettä sen täydessä mitassa.
Lankila esittää provokatiivisesti, että Prokloksen seuraajat onnistuivat tuottamaan näennäiskristillisen tekstikorpuksen tarkoituksenaan suojella Prokloksen ajattelun perintöä helleenisen uskonnon uudelleen heräämistä silmällä pitäen, mitä uusplatonistit pitivät syklisen historiakäsityksensä perusteella varmana
Lisätietoja:
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/10/tiedote-2012-10-08-12-39-04-132015
tuomo.lankila -at- gmail.com