Filosofian professori, Åbo Akademi ja Helsingin yliopisto.
Erik Stenius myötävaikutti yhdessä Eino Kailan ja hänen sukupolvitovereidensa G.H. von Wrightin ja Jaakko Hintikan kanssa siihen, että Suomi saavutti aseman yhtenä maailman johtavana analyyttisen filosofian keskuksena. Hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicusta käsitelleen pioneerityönsä ansiosta. Stenius käsitteli myös kysymyksiä logiikan ja matematiikan filosofiasta, tietoteoriasta ja etiikasta. Hän oli paneutunut filosofinen pedagogi ja kirjoitti pidetyn oppikirjan Tankens Gryning esisokraattisesta filosofiasta.
Stenius kirjoitti ylioppilaaksi 1929. Vuonna 1934 hän valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan matematiikka. Opiskeluaikanaan Stenius oli saanut yhteyden Eino Kailaan, joka oli teoreettisen filosofian professorina Helsingin yliopistossa. Kaila välitti Suomeen virikkeitä Wienin piiristä. Stenius oli aloittanut väitöskirjansa kouluopettajan työnsä ohessa. Hänen aikomuksenaan oli väitellä matematiikasta, mutta tutkimuksen arvioitiin sopivan paremmin filosofiaan, joten hän väitteli siten tässä oppiaineessa Helsingin yliopistossa 1949. Stenius astui Åbo Akademin vakinaisen filosofian professorin virkaan vuonna 1954. Kun G. H. von Wright nimitettiin Suomen Akatemiaan 1961, tuli Steniuksesta 1963 hänen seuraajansa Helsingin ruotsinkielisen filosofian professorina.
Stenius oleskeli usein ulkomailla vierailevana luennoitsijana tai professorina. Vuonna 1957 hän oli tutkijana Oxfordissa missä hän kävi keskusteluja Wittgenstein-tutkimuksestaan mm. Wittgensteinin oppilaitten G.E.M. Anscomben ja Peter Geachin kanssa. Vuonna 1962 Stenius oli vierailevana professorina Duke Universityssä Durhamissa, North Carolinassa, ja vuonna 1969 hän toimi vierailevana professorina Iowan yliopistossa.
Steniuksen merkittävin filosofinen tutkimus on Wittgenstein’s Tractatus: an exposition of its main lines of thought, joka oli kommentaari Ludwig Wittgensteinin paljon puhuttuun mutta erittäin vaikeaselkoiseen nuoruudenteokseen Tractatus Logico-Philosophicus (1921). Steniuksen kirja oli monelle se teos joka sai Wittgensteinin hermeettisesti sulkeutuneen tekstin avautumaan kestäville tulkintamahdollisuuksille.
(Lars Hertzberg/lyh. & toim. Erik Hallstensson, suom. Joonas Leppänen)
AINEISTOT
[[tallennearkisto/aihepiirit/414|Stenius Filosofia.fi:n aineistoarkistossa]]
[[node/2839|Lars Hertzbergin artikkeli Logos- ensyklopediassa]]
VERKKOLÄHTEet
Erik Stenius bidrog, vid sidan av Eino Kaila och sina generationskamrater G. H. von Wright och Jaakko Hintikka till att ge Finland ställningen som ett av världens ledande centra för analytisk filosofi. Han blev internationellt känd för sitt pionjärarbete om Wittgensteins Tractatus. Han behandlade också frågor i logikens och matematikens filosofi, kunskapsteori och etik. Stenius var en engagerad filosofisk pedagog, och han skrev en omtyckt lärobok om den försokratiska filosofin: Tankens gryning.
Stenius blev student år 1929. År 1934 utexaminerades han från Helsingfors universitet med matematik som huvudämne. Under studietiden hade Stenius kommit i kontakt med Eino Kaila, som var professor i teoretisk filosofi vid Helsingfors universitet. Kaila förmedlade impulserna från Wienkretsen till Finland. Stenius hade inlett arbetet med sin doktorsavhandling vid sidan av sitt arbete som skollärare. Han hade för avsikt att disputera i matematik, men arbetet bedömdes snarare höra hemma i filosofin, och han disputerade därför i detta ämne vid Helsingfors universitet 1949. 1954 tillträdde han tjänsten som ordinarie professor i filosofi vid Åbo Akademi. När G. H. von Wright utnämndes till ledamot av Finlands Akademi 1961 blev Stenius 1963 hans efterträdare som svenskspråkig professor i filosofi i Helsingfors.
Stenius vistades vid flera tillfällen utomlands som gästforskare eller gästprofessor. År 1957 var han gästforskare i Oxford, där han förde diskussioner kring sin Wittgensteinforskning med bl.a. Wittgensteins elever G. E. M. Anscombe och Peter Geach. År 1962 var han gästprofessor vid Duke University i Durham, North Carolina, och 1969 verkade han som gästprofessor vid University of Iowa.
Stenius’ mest betydande filosofiska arbete var Wittgenstein’s Tractatus: an exposition of its main lines of thought, en kommentar till Ludwig Wittgensteins omdiskuterade men ytterst svårtolkade ungdomsverk Tractatus Logico-Philosophicus (1921). Stenius’ bok blev för många det verk som först fick Wittgensteins skenbart hermetiskt slutna text att börja öppna sig för handfasta tolkningsmöjligheter.
(Lars Hertzberg/förk. & bearb. Erik Hallstensson)
RESURSER
[[se/arkiv/amnena/414|Stenius i Filosofia.fi:s arkiv]]
[[se/arkiv/text/2686| Lars Hertzbergs encyklopediartikel om Stenius]]