Ruin, Waldemar

Helsingin yliopiston pedagogiikan ja didaktiikan professori, filosofi, FT 1886.

Ruin nimitettiin 1887 filosofian dosentiksi. Hän oli Helsingin yliopistossa filosofian professorin viransijaisena 1899–1904 sekä pedagogiikan ja didaktiikan professorina 1888–1926. Yliopiston vararehtori hän oli 1911–1915 ja rehtori 1915–1920. Ruin opiskeli filosofiaa 1882–1884 mm. Hallessa, Berliinissä, Jenassa ja Heidelbergissä. Hän väitteli tohtoriksi 1886 filosofian väitöskirjallaan Kunskap och ideal: ett bidrag till frågan om vetandets begränsning. Ruin toimi tulkkina uudelle pedagogiselle ajattelulle mm. teoksessaan Om karaktärsdaningens didaktiska hjälpmedel (1887), ja työskenteli osana suomalaisen pedagogiikan siirtymistä hegeliläisyydestä herbartisuuteen. Hän esitti 1913 ”pedagogisen pragmatismin” periaatteen, joka tarkoitti, että lapset oppivat työskentelemällä. Ajatus oli tuolloin kouluissa vallinneen intellektualismin vastainen. Ruin korosti erityisesti esteettisen sivistysmomentin merkitystä. Hänestä tuli tarkan havaintokykynsä ja varman tyylitajunsa ansiosta arvostettu puhuja ja luennoitsija kotimaassa ja ulkomailla. Ruin oli 1889–1915 ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja. Ruinin teoksista mainittakoon Kulturen och tiden (1920), joka sisältää esseitä ajankohtaisista asioista vuosilta 1915–1919, sekä Riket i väntan (1935), joka on hänen elämänfilosofiansa esitys. Hän julkaisi myös joitain henkilökuvia mm. filosofeista mm. aikakausijulkaisu Nya Arguksessa.

© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi
(Suom. Joonas Leppänen)

AINEISTOT

 

[[tallennearkisto/aihepiirit/648|Ruin Filosofia.fi:n aineistoarkistossa]]

[[http://filosofia.fi/index.php?q=gallery&g2_itemId=493|Ruin Filosofia.fi:n kuva-arkistossa]]

 

VERKKOLÄHTEITÄ

Syntynyt: 
Lauantai, heinäkuu 25, 1857
Elossa: 
Kuollut: 
Torstai, maaliskuu 10, 1938
Sisältö ruots.: 

Professor i pedagogik och didaktik vid Helsingfors universitet, filosof, fil.dr. 1886.

Ruin utnämndes 1887 till docent i filosofi, var tf. professor i filosofi (1899-1904) och professor i pedagogik och didaktik (1888-1926) vid Helsingfors universitet; universitetets prorektor 1911-15 och rektor 1915-20.
Ruin studerade 1882-4 filosofi i bl.a. Halle, Berlin, Jena och Heidelberg och disputerade 1886 på avhandlingen i filosofi Kunskap och ideal: ett bidrag till frågan om vetandets begränsning. Ruin gjorde sig bl.a. i verket Om karaktärsdaningens didaktiska hjälpmedel (1887) till tolk för pedagogiska nyvärderingar och verkade under den finländska pedagogikens övergång från hegelianism till herbartism. Han framlade 1913 formeln "pedagogisk pragmatism", d.v.s. att barnet skall lära sig genom att arbeta; detta som motvikt till den i skolorna rådande intellektualismen. Ruin betonade särskilt det estetiska bildningsmomentets betydelse och blev tack vare sin observationsförmåga och säkra stilkänsla en uppskattad talare och föredragshållare i hemlandet och utomlands. Han var 1889-1915 ordförande i studentexamensnämnden. Bland Ruins arbeten märks vidare Kulturen och tiden (1920), essäer om aktuella ämnen skrivna 1915-19, och Riket i väntan (1935), en presentation av hans egen livsfilosofi. Han publicerade även ett antal personporträtt över bl.a. filosofer i bl.a. tidskriften Nya Argus.

© Uppslagsverket Finland / Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi

RESURSER

[[se/arkiv/amnena/648|Ruin i Filosofia.fi:s arkiv]]
[[http://filosofia.fi/index.php?q=gallery&g2_itemId=493|Foton av Ruin i Filosofia.fi:s bildarkiv]]

 

LÄNKAR