Elännässä on ollut urheilufilosofisesti kiihkeä syystalvi. Esipelistä kävi IS:n myöhämarraskuinen verkkokeskustelu valmentajapestin prekaariudesta. Nimimerkki ”Man in Black” kommentoi entisen TPS-käskyttäjän lopareita KHL-liigajoukkue Lokomotiv Jaroslavista: ”Suikkasen tapauksessa Venäjällä riitti potkuihin, että valmentajan filosofi[a] poikkeaa seuran filosofiasta.” Jos jotakuta mietitytti, mitä virkaa sana ”filosofia” tässä toimitti, moniselitteis-avopäätteinen lisävirke täsmensi asiaa: ”Ne asiat jotka seuran kehittämiseen on sovittu, jos ne ei toteudu ja on vielä häviöputki päällä, jolle ei näy loppua...”
Käsite ’filosofia’ tarkoittaisi siis yhteisesti sovittuja asioita ja niiden kehittämistä, tavoitteellisen toiminnan hahmottelua. Man in Black tarkensi määritelmää epäsuorasti kirjoittamalla saman tien ”linjasta”, jonka hänen mukaansa ainakin TPS:n tapauksessa ”määrittää seura”. Valmentajalle jää usein vain vähän liikkumatilaa: ”Jos asiat ei toteudu, yleisö alkaa vierastaa seuraa, ja vastaa jaloillaan… ei ole aikaa katsoa enää kehittyykö valmentaja vai ei.” Jalkapallossa ’tulos tai ulos’ -ajattelu arveluttaa nimimerkkiä, mutta huippujääkiekkoon kuuluu tuulisuus: ”minusta lajin hektisyyden kannalta tää on reilua peliä.”
Viikkoa myöhemmin, 28. marraskuuta, todistettiin tapahtumaa, jossa mäkihyppääjä Harri Olli suljettiin ulos maajoukkueesta. Samalla vielä verraten tuntematon päävalmentaja Pekka Niemelä astui urheiluväen tietoisuuteen. Rukan maailmancup-kilpailussa epäonnistuneen leiskautuksensa päätteeksi Olli esitteli suorassa lähetyksessä obseenia kansainvälistä elettä tv-kameralle. Niemelä pui asiaa kisan jälkeen monisanaisesti. Hän korosti YLElle, että Olli oli ollut sivussa maajoukkueesta viime kuukausina ja että keskisormen näyttämisen jälkeen ovi sulkeutui entistä tiiviimmin:
”Tämä on erittäin valitettavaa, huolimatonta ja ala-arvoista. […] Meijän uus systeemi perustuu siihen, että me kaikki sitoudutaan maajoukkueen sääntöihin, ja me ollaan, ajatellaan tätä asiaa niinku vähän suuremmassa kuvassa, eli pelkällä potentiaalilla ei maajoukkuepaikkaa saada, ja, ja nyt viimeaikaset, ja viimeaikainen, niinku, ylipäätänsä tämä urheilun ulkopuolinen asia ei oo ollu sillä tasolla, että me voitas maajoukkueessa Harria pitää, […] olen kyllä erittäin pahoillani Harrin, Harrin käytöksestä, jos voisin jotain asialle, niin olisin kyllä tehnyt, mutta maajoukkuepaikkaa hänelle ei kyllä tässä kohdassa enää ole mahdollista, että katsotaan sitten, jos hän joku päivä on sitoutunut toimintaan ja löytää itsensä, niin silloin katsotaan uudelleen tilannetta. […] tänne piti tulla antamaan näyttöjä, että missä mennään, ja, ja avoimella mielellä olin katsomassa hänen tilannettaan, nyt tästä on edettävä rauhallisesti ja katsottava, ensin on saatava nämä urheilun ulkopuoliset asiat kuntoon.”
Näissä Rukan lumilla syntyneissä mietteissä oli mukana myös Niemelän ajatus siitä, että Olli ei ole sisäistänyt maajoukkueen ”filosofiaa”. Kaiketikin f-sana markkeerasi urheilusuorituksen ja sen laajemman asiayhteyden sisäistämistä ja tavalla tai toisella tämän mukaista tai tasoista, kommittoitunutta toimintaa. Tv-yhtiöitten työnjakoa heijastellen Niemelä alleviivasi MTV3:n haastattelussa suorasukaisemmin sitä, että Ollin on ”opittava käyttäytymisnormit ja -säännöt”. Mutta Maikkari sai Niemelältä myös syvähaastattelun, jota yhtiö kutsui ”mäkivalmentajan avoimeksi tilitykseksi”. Kävi entistäkin selvemmäksi ainakin se, että uuden maajoukkuefilosofian ydinkäsite on ’asia’:
”Tässä ei ole kysymys yksittäisestä keskisormen heilautuksesta. Sanotaan näin, että listalla on useita, useita asioita. Tämä on vain yksi kymmenestä. […] Maajoukkueessa olevalle leirit ovat saavutettu etu, ja Harrilla ei ole ollut motivaatiota tätä leiritystä kohtaan. Siitä tässä on lähtökohtaisesti kysymys. Tässä ei ole mielestäni mitään dramaattista, vaan tämä on päivänselvä asia. Hän ei ole soveltunut tähän toimintaan eikä hänellä ole ollut omaa halukkuutta – nämä ovat olleet painavimpana asiana. […] Kun tulin keväällä mukaan, tarjosin kaikille ja erityisesti Harrille uutta mahdollisuutta lähteä rakentamaan omaa huippu-uraa ja julkisuuskuvaa ihan toisella tavalla. Kaikki ovat lähteneet kovalla tsempillä mukaan ja tukeneet Harria tässä asiassa. […] Organisaatio on valmis tulemaan vastaan, kun Harri on itse valmis sitoutumaan toimintaan. […] Meillä on iso joukkue, jonka jokainen jäsen on mukana täysillä kovalla halulla ja tahtotilalla. On valitettavaa, että yksi urheilija ei halua samoja asioita eikä halua mennä samaan suuntaan eikä oikein sopeudu joukkueen eikä edes muiden urheilijoiden kanssa toimimiseen. Ammattiurheiluun kuuluu monia asioita. Maajoukkuetason ammattiurheilijan toimintaan liittyy se, että harjoitellaan aktiivisesti, hypätään ja kehitetään asioita. En lähtisi yksilöimään asioita, mutta ammattimaisuus on valitettavasti puuttunut. On lukuisia yksittäisiä asioita, joita ei tässä tarvitse käydä läpi. Keskisormiasia kuvastaa vain sitä, millä tasolla homma on ylipäätänsä ollut. Tämä oli vain yksi kulminaatiopiste.”
Filosofia näyttäisi olevan intra- ja ekstraurheilullisten asioitten nivomista yhteen keskinäisen ymmärryksen pohjalta. Niemelän puheissa vain on aiempaa voimakkaampana mukana konsulttijargon systeemin ja organisaation kehittämisineen sekä julkisuuskuvan rakentamisineen. Ollin henkilökohtainen valmentaja Kimmo Kykkänen haukkui ensin Niemelän, mutta pahoitteli omaa tekoaan yön yli harkittuaan. Saman tien hän, tiesi MTV3 kertoa, lopetti valmennusyhteistyön Ollin kanssa: ”niin kuin Niemelän Pekka sanoi, pelkkä potentiaali ei riitä. Tällä hetkellä muut asiat kuin hyppääminen ovat tärkeämpiä. […] Tänään istuimme yhdessä palaverissa kolme tuntia ja kävimme asioita läpi. Sovimme asiat niin, että minä jään tästä pois ja Harrin tehtävänä on osoittaa omilla toimillaan se, että hän on valmis tulemaan takaisin.”
Viime tiistaina kuultiin, Ollin valmennuksessa ennenkin vaikuttaneen Kai Lahtisen suusta, että ”Harrin henkinen vire on nyt eri luokkaa”. Ovi A-maajoukkueeseen on auki, jos tulokset ovat hyviä ja jos – näin Niemelä MTV3:n mukaan – mies on ”valmis käyttäytymään tietyn koodiston mukaan”. Urheiluväki liikehtii levottomana: odotetaanko Ollilta itsellistä, sisäsyntyistä lujuutta vai ulkokultais-kuuliaista kiltteyttä?
Heti Rukan kisan jälkeen urheilutoimittaja Tomi T. Turunen töksäytti Savon Sanomat -palstallaan, että syy Ollin hyllytykseen ei ole missään muualla kuin ”luokattomassa hyppykunnossa ja kykenemättömyydessä sitoutua”. Turusen sanoin Niemelä rakentaa lajille uutta nousua entistä ”maajoukkuevetoisemmalla systeemillä”, jossa korostuvat ”julkisuuskuva ja ulkourheilulliset asiat”. Turunen ennusti, ettei nuori ex-tähti enää palaa huipulle, hän kun ei kerta kaikkiaan pysty mukautumaan ”Niemelän filosofiaan”. Epäselväksi vain jäi, oliko ’filosofia’ julkisuutta ja ulkoasiain politiikkaa vai ”joukkueen sisäistä harmoniaa”, jota Turunen luonnehti Niemelän ”ykkösprioriteetiksi”.
Miten vain, Turunen kehotti asettamaan Ollin tapauksen ”oikeisiin mittasuhteisiin”. Hän huomautti, että hiipuvasta Ollista ei pidä tehdä isoja otsikoita jonkinlaisen kesyttömyyden takia. Ilmeisesti Turunen oli saanut tarpeekseen mäkikotkan sankarillistamisesta, mistä nähtiin merkkejä esimerkiksi helmikuun 2008 IS:ssa: ”Olli viihtyi Oberstdorfin yössä”. Ainakin huoli nuorison turmeltumisesta lienee ollut tuolloin liioiteltu. Kirjoittihan ranualainen Meritakin silloin blogissaan: ”Kuka vitun Harri Olli!? Nevöhööd.” Hän jatkoi: ”Pieni opinnollinen epätoivo päällänsä. Filosofia on aivan täyttä vittua. En ihan hirveästi arvosta itteäni ko. reaalivalinnan johdosta. Miksi ei psykologiaa, tyttö, miksi ei!?!”
Oli miten oli, mäkijoukkueessa on paraikaa meneillään intensiivinen käsitteenmuodostus sopivasti Keski-Euroopan mäkiviikon lähestyessä. Voi kysyä, olisiko mitään tällaista tekeillä ilman Ollia. Nyt jännätään, vievätkö käsitteellistäjäisissä voiton organisaatiokehittäjien mantrat vai luovemmat ratkaisut, joita edustaa edellä lainatussa Niemelänkin pohdinnassa esiintynyt, tiettävästi Toni Niemisen MTV3:lla lanseeraama ja sitten kaiken urheilupuheen vallannut ’tämä kohta’. Pääkäsite ’asia’ taas lienee loihdittu YLEssä käärmekeitonkeittäjänään joko Jarmo Lehtinen tai Tapio Suominen mahdollisesti meteorologi Seija Paasosen herätteestä; tätä kirjoittaessa on kiusallisen epäselvää, olivatko ’sääasiat’ ennen ’urheilun asioita’.
Yhtä kaikki Suominen sai ensimmäisen adventin aattona Urheiluruutuunsa studiovieraaksi salibandymaajoukkueen päävalmentajan. Kävi ilmi, etteivät konseptit ole sählyssäkään sekaisin. Petteri Nykky sai alkuun todeta, että ensimmäinen ottelu kotikentällä pelatuissa maailmanmestaruuskisoissa tuli voitettua ”ihan perustekemisellä”. (Käsitteen ’tekeminen’ nykykeksimisestä kuuluisi myöntää filosofian Nobel-palkinto – mutta kenelle?) Suominen kysyi, miten varmistetaan, että joukkue on ”hereillä”, kun ”tosipelit alkavat”. Tähän Nykky: ”Kyllä se lähtee siitä, että ollaan jokaisessa pelissä hereillä.” Mihin Suominen: ”Se on varmasti viisautta.”
Katsojat sähköistyivät jo ennen kuin päästiin vilkuilemaan vauhdikasta taltiota Suomen maajoukkueen esityksistä aiemmissa mm-koitoksissa. Klippien vilistettyä sen siliän tien Suominen uteli, olivatko kylmät väreet tehneet itsensä tykö. Nykky myönsi: ”No, kyllä ehdottomasti.” Hän kuvaili, että kaukaiset asiat tuntuivatkin äkkiä kumman läheisiltä ja päinvastoin. Suominen turvautui signatuuriyleisvastaukseensa: ”Aivan varmasti näin.”
Alettiin olla ytimissä. Suominen jatkoi, että nyt pitäisi sitten puolustaa mestaruutta. Mitä tämä uusi tilanne kysyy Suomi-sählääjiltä? Jos seuraavalla loppudialogilla pohjustettiin Suomelle salibandyn mm-kultaa, mitä onkaan luvassa Oberstdorfissa, Garmisch-Partenkirchenissä, Innsbruckissa ja Bischofshofenissa. Länsimainen filosofia on pelkkiä alaviitteitä Urheiluruutuun:
Nykky: ”No, kyllä se sitä hereilläoloa vaatii, mutta ennen kaikkea, että lähdetäänkö puolustamaan vai voittamaan uudestaan, niin se on vähän filosofisesti eri juttu.”
Suominen: ”No, nyt arvelen, että teidän filosofia on lähteä voittamaan uudestaan.”
Nykky: ”Kyllä se mahdollisesti näin on.”
Jarkko S. Tuusvuori
P.S. (29.12.2010)
Välipäivinä YLEn Jouko Vuolle haastatteli mäkihyppymaajoukkueen päävalmentajaa Radio Suomen Taustapeilissä (kuunt. http://areena.yle.fi/audio/1570525). Lähetyksessä ennakoitiin Keski-Euroopan mäkiviikon koitoksia. Mutta Niemelä palasi monipuolisesti pohdiskellen myös aiempiin kokemuksiinsa Japanin (ja Ranskan) joukkueitten valmentajana: ”[A]ika nopeasti rupesi aukeamaan se, että ei tänne tultu vain muuttamaan japanilaisia hyppääjiä suomalaisen filosofian alle pelkästään, vaan kyllä se lähti siitä, että itse pitää sulautua siihen kulttuuriin ja pyrkiä olemaan avarakatseinen ja -mielinen.”