Miten meistä tuli filosofian tohtoreita?
– Kirjahankkeen taustaa ja käytäntöä
Markku Roinila
Vuonna 2009 ilmestyy teos Miten meistä tuli filosofian tohtoreita. Suomen filosofisen yhdistyksen julkaisema kirja on jatkoa historiantutkijoiden (Miten meistä tuli historian tutkijoita, toim. Päiviö Tommila. SHS, Helsinki 1998) ja oikeustieteilijöiden (Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita, toim. Heikki Halila ja Pekka Timonen, Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki, 2003) vastaaville teoksille.
Tarkoituksena on kerätä niin koti- kuin ulkomaillakin filosofia-aineisiin väitelleiltä tohtoreilta mahdollisimman kattava kokoelma kertomuksia, joissa kuvataan tutkimusaiheen valikoitumista, tutkimusprosessia, ohjausta ja muuta tukea, rahoituksen järjestymistä ja lopulta itse väitöstapahtumaa ja karonkkaa. Kertomuksissa olisi hauska kuulla mietiskelyä myös väitöksen merkityksestä omassa elämässä ja myöhemmässä tutkijanurassa tai työelämässä. Kertomukset voi kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi äidinkielestä riippuen.
Joku voisi kysyä, mihin tällaistä kirjaa tarvitaan ja kuka sitä lukee. Tunnustan, että kirjoituskutsun ja aloitteeni taustalla on pääosin oma kiinnostukseni. Törmäsin sattumalta historiantutkijoiden teokseen yleistä historiaa opiskellessani ja kirja vei mukanaan, vaikka siinä oli kieltämättä paikoitellen tiettyä paperinmakuisuutta. Luin kesällä 2008 oikeustieteilijöiden kirjan ja se tuntui astetta vaikeammalta tapaukselta todennäköisesti siitä syystä, etten ole alaan vihkiytynyt ja teos kattaa kokonaisen tiedekunnan monine eri oppialoineen. Molemmat kirjat olivat kuitenkin väittelevälle ja vastaväitelleelle lukuelämyksiä ja oppihistoriallisia aarrearkkuja.
Olen siis vakuuttunut, että Miten meistä tuli filosofian tohtoreita -teokselle on paikkansa suomalaisessa filosofiassa. Kaikki väitöskirjan tekijät tietävät, että työnsä kanssa on pääosin yksin. Muiden ponnisteluista lukeminen voi olla lohduttava ja opettava kokemus ja on kiintoisaa verrata omia kokemuksia muiden kokemuksiin. Näin teos saattaa julkiseksi ns. hiljaista tietoa, jota aina liittyy väitöskirjaprosessiin. Toiseksi teoksella tulee olemaan oppihistoriallista arvoa. Sen sivuilla esiintyvät toistuvasti samat vaikuttajat, joihin piirtyy monia eri näkökulmia. Lisäksi teoksesta voi lukea myös monien vaikuttajien omia kertomuksia väitöskirjan tekoprosessista, mikä on henkilöhistoriallisesti kiintoisaa ja tukee suomalaisen filosofian historiankirjoitusta. Teos peilaa myös kiinnostavasti väitöskirjakäytäntöjen muutosta ja filosofianharjoituksen muuttumista Suomen yliopistoissa, sillä kertomukset on tarkoitus järjestää kirjaan kronologisesti. Uskon myös, että filosofien kertomuksista löytyy niin monella tavoin keskenään erilaisia teitä ja tapauksia, että ne saavat lukijan pysymään nenä kiinni kirjassa. Pelkästään aikajanan laajuus takaa sen, että mukana on niin emeritusprofessoreita kuin vastaväitelleitäkin. Lopuksi uskon, että filosofit osaavat kirjoittaa kiinnostavasti, persoonallisesti ja värikkäästi väitösprosessistaan siten, ettei kirjan lukeminen tunnu työläältä.
Siirryn seuraavaksi tarkastelemaan kirjahanketta enemmänkin kirjaan osallistuvan näkökulmasta. Aristoteleen tavoin on syytä rekisteröidä edeltäjien tapa katsoa asioita. Miten meistä tuli historian tohtoreita -kirjassa pienoiselämänkertoja oli 64, joiden tarkoitus oli vastata seuraaviin kysymyksiin: ”mistä tuli heräte ryhtyä opiskelemaan historiaa?”, ”ketkä olivat pääopettajat?”, ”katsaus opintovuosiin”, ”miten ja miksi syntyi halu jatkaa opintoja tohtoriksi?”, ”miten löytyi väitöskirjan aihe?”, ”ketkä olivat työn ohjaajia ja ketkä mahdollisia muita virikkeiden antajia?”, ”millaisia vaiheita ja millaisia vaikeuksia väitöskirjan teossa oli?”, ”miten tohtoriopinnot rahoitettiin?”, ”millainen oli väitöstilaisuus?” ja ”onko väitöskirjan teema jatkunut myöhemmissä töissä?”
Oikeustieteilijöiden kirjassa elämänkertoja oli peräti 107. Kirjoittajia pyydettiin vastaamaan samankaltaisiin kysymyksiin kuin historiantutkijoita, täydennettynä seuraavalla kysymyksellä: Onko tohtoriksi tuleminen sittemmin vastannut asetettuja odotuksia?
Molemmat teokset sisälsivät myös yhteenvedon, jossa tarkasteltiin väitöskäytäntöjen muutoksia ja keskivertoväitösprosessin kulkua. Kuinka meistä tuli filosofian tohtoreita tulee jatkamaan tällä samalla linjalla, joka on Tieteellisten seurain valtuuskunnan toive. Siten eri alojen käytäntöjä voidaan verrata toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan mitenkään sulje pois kertomusten vapaamuotoisuutta ja persoonallisuutta, jota päinvastoin rohkaistaan. Toimitustyö tulee tapahtumaan kevyellä kädellä.
Lopuksi vetoan kaikkiin väitelleisiin filosofeihin ja kannustan kertomuksen kirjoittamiseen. Urakka ei ole iso ja mitä suurempi määrä erilaisia tapauksia kirjaan saadaan mukaan, sitä kiinnostavampi ja arvokkaampi se tulee olemaan. Kirjoittajien ei tarvitse suinkaan olla tutkijanuralla jatkaneita, vaan väitös filosofia-aineessa on riittävä syy kirjoittamiseen. Haluaisin vedota myös kaikkiin vastaanottajiin tiedon levittämiseksi, jotta kaikki kohderyhmään kuuluvat ovat tietoisia hankkeen olemassaolosta. Tätä kirjoituspyyntöä on suotavaa siis levittää vapaasti eteenpäin.
Filosofia.fi:n verkkoloki on tälle katsaukselle sikälikin kiinnostava foorumi, että hankkeesta voidaan myös keskustella. Peräänkuulutankin nyt mielipiteitä teoksen tiimoilta kommentteihin. Sana on vapaa!
Ystävällisesti,
Markku Roinila, kirjan toimittaja
---------
Miten meistä tuli filosofian tohtoreita?
Artikkelipyyntö
Suomen filosofisen yhdistyksen hallitus on päättänyt julkaista kokoomateoksen Miten meistä tuli filosofian tohtoreita. Teos sisältää kertomuksia, eräänlaisia pienoiselämänkertoja väitöskirjaprosessista, mukaanlukien aiheen valikoituminen, rahoitus, väitöskirjan tekoprosessi eri vaiheineen, ohjauksen ja muun avun merkitys, mahdollinen oleskelu ulkomailla sekä itse väitöstapahtuma, mahdollinen karonkka sekä pohdintaa väitöksen merkityksestä myöhemmälle elämälle ja tutkijanuralle. Kertomukset voivat olla vapaamuotoisia ja persoonallisia. Kirjoittajia pyydetään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
- Mistä tuli heräte ryhtyä opiskelemaan filosofiaa?
- Ketkä olivat pääopettajat?
- Katsaus opintovuosiin
- Miten ja miksi syntyi halu jatkaa opintoja tohtoriksi?
- Miten löytyi väitöskirjan aihe?
- Ketkä olivat työn ohjaajia ja ketkä mahdollisia muita virikkeiden antajia?
- Millaisia vaiheita ja millaisia vaikeuksia väitöskirjan teossa oli?
- Miten tohtoriopinnot rahoitettiin?
- Millainen oli väitöstilaisuus
- Onko väitöskirjan teema jatkunut myöhemmissä töissä?
- Onko tohtoriksi tuleminen sittemmin vastannut asetettuja odotuksia?
Vapaamuotoisten kertomusten enimmäispituus on 5 liuskaa 1,5 rivinvälillä fonttikoon ollessa 12 (merkkimäärä noin 15 000 merkkiä). Kertomuksiin tulee liittää vapaamuotoinen otsikko, henkilötiedot, väitöksen päivämäärä, vastaväittäjä ja kustos, väitöskirjan otsikko ja lyhyesti tietoja väitöksen jälkeisestä tutkimustoiminnasta. Kirjoittajia pyydetään myös toimittamaan valokuva teosta varten, jos mahdollista itse väitöstilaisuudesta tai väitöskirjan kirjoitusajalta. Artikkelipyyntö koskee kaikkia suomalaisia filosofia-oppiaineista väitelleitä henkilöitä kielestä riippumatta. Myös ulkomailla väitelleet kuuluvat kutsun piiriin. Kertomukset voi kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi äidinkielestä riippuen. Kirjoituksista koostetaan monografia, jonka toimittaa FT Markku Roinila.
Vastaavanlaisia teoksia on jo aiemmin ilmestynyt historiantutkijoista ja oikeustieteilijöistä. Teosten on tarkoitus kartoittaa väitösprosesseja paitsi pedagogisessa, myös aate- ja oppihistoriallisessa mielessä. Samalla ne ovat kiinnostavia näyteikkunoita tieteellisiin käytäntöihin ja kirjoittajien urakehitykseen.
Kirjoitukset pyydetään toimittamaan 1. 1. 2009 mennessä word-, wp-, odf- tai rtf-muodossa osoitteella Markku Roinila, Filosofian laitos, Pl 9, 000140 Helsingin yliopisto. Lisätietoja myös puhelinnumerosta (09) 191 29218. Valokuvat pyydetään toimittamaan mieluiten liitetiedostona em. sähköpostiosoitteeseen, mutta tarvittaessa paperivalokuvat voidaan skannata.
Kirjallisuutta
Halila, Heikki & Timonen, Pekka (toim.), Miten meistä tuli oikeustieteen tohtoreita, Suomalainen lakimiesyhdistys, Helsinki 2003
Tommila, Päiviö (toim.), Miten meistä tuli historian tohtoreita, Suomen historiallinen seura, Helsinki, 1998.