Filosofi, kirjailija, Åbo Akademin filosofian professori.
Lagerborg antoi huomattavan työpanoksen filosofina mutta oli laajasti tunnettu väittelijänä ja kulttuuriradikaalina. Hänen ensimmäiset filosofiset teoksensa olivat Reform av etiken (1899) ja vuonna 1900 julkaistu Moralens väsen, joka kuuluu harvoihin Helsingin yliopistossa hylättyihin väitöskirjoihin. Teoksen uudelleen työstetty versio La morale publique (1903) hyväksyttiin mainesanojen kera tohtorinväitöskirjana Pariisin Sorbonnessa.
Moraaliset kannanotot antavat aina ymmärtää ilmaisevansa ”tapojen yleistä tahtoa” (”allmänviljan i sed”). Vallitseva moraali saa sisältönsä siten, että teot, joista kasvattaja palkitsee tai rankaisee, saavuttavat vähitellen itsearvon moraalisena hyvänä tai pahana. Toki voi olla, että eettinen omatunto vaatii yksilöä vallitsevaa moraalia uhmaten toteuttamaan ”tekeillä olevaa moraalia” (”moral i vardande”), joksi Lagerborg sitä myöhemmin kutsuu kirjassaan Moral i vardande (1937).
Lagerborg väitteli 1906 Helsingissä psykologisella tutkimuksella. Väitöskirjassaan, kuten muissakin psykologisissa kirjoituksissaan, hän omaksui tiukasti fysiologisen näkökulman psykologisiin tutkimuskohteisiin. Lagerborg sisällytti nopeassa tahdissa ajankohtaisia virtauksia omaan työhönsä.
Huolimatta taistelustaan kirkkoa vastaan Lagerborgilla oli syvä kiinnostus uskontoa kohtaan ja hän oli lapsuudessaan saanut erittäin uskonnollisen kasvatuksen. Lagerborg kirjoitti ahkerasti aikakaus- ja sanomalehtiin. Vuosisadan alussa hän oli teki merkittävää työtä kulttuurilehti Euterpessä. Hän oli muun muassa naisten seksuaalisen vapauden ja uskonnonvapauden puolestapuhuja. Opiskelijapiireissä hän herätti protesteja kritiikillään Lapuan liikkeen isänmaallisuusihanteita kohtaan.
Lagerborg kohtasi vaikeuksia akateemisella urallaan suorapuheisuutensa vuoksi. Hänen ensimmäinen väitöskirjansa hylättiin, samoin hänen ensimmäinen hakemuksensa dosentuuriin, ja kun Helsingin yliopiston konsistori ehdotti hänelle vuonna 1931 henkilökohtaista professuuria, hallitus taktikoi hänet sivuun kielipoliittisista syistä. Hän sai 1929 henkilökohtaisen professuurin Åbo Akademissa, jossa hän toimi vakinaisena professorina 1933–1942.
(E.S-s/lyh. & toim. Erik Hallstensson, suom. Joonas Leppänen)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab
AINEISTOt
[[tallennearkisto/aihepiirit/411:667|Lagerborg Filosofia.fi:n aineistoarkistossa]]
[[http://filosofia.fi/index.php?q=gallery&g2_itemId=128|Lagerborg Filosofia.fi:n kuva-arkistossa]]
VERKKOLÄHTEITÄ
Filosof och skriftställare, professor i filosofi vid Åbo Akademi.
Lagerborg gjorde en betydande insats som filosof men var vida känd som debattör och kulturradikal. Hans första filosofiska skrifter är Reform av etiken (1899), den 1900 utgivna Moralens väsen, som hör till de få doktorsavhandlingar som blivit underkända vid Helsingfors universitet, och en omarbetning av denna, La morale publique (1903), som med beröm godkändes som doktorsavhandling vid Sorbonne i Paris.
Moraliska ställningstaganden gör alltid anspråk på att ge uttryck för "allmänviljan i sed". Den rådande moralen får sitt innehåll genom att handlingar som uppfostraren belönar eller bestraffar hos den uppfostrade småningom får ett egenvärde som moraliskt goda eller onda. Dock kan det etiska samvetet bjuda individen att i trots mot den rådande moralen förverkliga en "moral i vardande", som Lagerborg senare kallar den (i boken Moral i vardande, 1937), i trots mot den rådande moralen.
Lagerborg disputerade 1906 i Helsingfors på en psykologisk avhandling. I denna liksom i andra psykologiska skrifter intog han en starkt fysiologisk hållning till psykologins forskningsobjekt. Han inkorporerade i snabb takt aktuella strömningar inom forskningen i sitt eget arbete.
Trots sin kamp mot kyrkan hyste Lagerborg ett mycket starkt intresse för religionen; han hade som barn erhållit en utpräglat religiös uppfostran. Han var en flitig skribent i tidskrifter och tidningar; i början av århundradet var han en uppmärksammad medarbetare i kulturtidskriften Euterpe. Han förespråkade bland annat kvinnors sexuella frihet och religionsfrihet, men väckte protester bland studenter i och med sin kritik av Lapporörelsens fosterländskhetsideal.
Lagerborgs akademiska bana var törnbeströdd på grund av hans frispråkighet. Den första avhandlingen underkändes, hans första, förordade, anhållan om docentur avvisades och då han 1931 av konsistorium vid Helsingfors universitet föreslogs till innehavare av en personlig professur, utmanövrerades han av regeringen av språkpolitiska skäl. Han erhöll emellertid 1929 en personlig professur vid Åbo Akademi, där han var ordinarie professor 1933–42.
(E.S-s/förk. & bearb. E.H.)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab | www.uppslagsverket.fi
RESURSER
[[se/arkiv/amnena/411|Texter av Lagerborg i Filosofia.fi:s arkiv]]
[[se/arkiv/amnena/667|Texter om och brev till Lagerborg i Filosofia.fi:s arkiv]]
[[http://filosofia.fi/index.php?q=gallery&g2_itemId=128|Foton av Lagerborg i Filosofia.fi:s bildarkiv]]
LÄNKAR
Rolf Lagerborg: ”Kristinuskon opetusta vai maallista siveyskasvatusta”
Artikkeli Kansallisbiografiassa, Jouko Aho
Artikkeli Wikipediassa
Marja Jalava: ”Kokonainen elämä on ihmisen pyhin oikeus”. Rolf Lagerborgin seksuaaliradikalismi ja ylempien yhteiskuntaryhmien keskinäiset esiaviolliset suhteet 1900-luvun alun Suomessa (Pro gradu, e-kirjana)
Lars Hertzberg: ”Filosofiska institutionen vid Åbo Akademi – en historik”