Kuoleman kulttuurit Suomessa lähestyy kuolemaa kokonaisvaltaisesti kulttuurisena, sosiaalisena, uskonnollisena ja filosofisena ilmiönä. Kirja antaa apuvälineitä kuolevan ja hänen omaistensa kohtaamiseen sekä oman kuolevaisuutemme pohdintaan.
Tervetuloa torstaina 10.4.2014 klo 16.00-17.00
Tervetuloa osallistumaan ja kuuntelemaan keskustelua kuoleman kulttuureista Gaudeamus Kirja & Kahviin (Kaisa-talon alakerta, Vuorikatu 7, Helsinki). Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervetuloa.
Keskustelun aiheina ovat:
Terhokodin johtaja Juha Hänninen: Eutanasia ja hyvä kuolema
Kehitysbiologian professori Seppo Vainio: Onko kuolemattomuus mahdollista?
Mediatutkija Johanna Sumiala: Julkkiksen kuolema mediassa - Mika Myllylän tapaus.
Keskustelua vetävät kirjan toimittajat Sari Kivistö ja Virpi Mäkinen.
FT Outi Hakola toimii ohjelmakoordinaattorina Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Hakolan tutkimusala on mediatutkimus sekä etenkin kuoleman kuvaukset elokuvassa ja televisioviihteessä.
FT, dos. Sari Kivistö on akatemiatutkija ja varajohtaja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Hänen tutkimusalojaan ovat kirjallisuudentutkimus, antiikin tutkimus ja klassiset traditiot.
TT, dos. Virpi Mäkinen toimii teologisen etiikan ja sosiaalietiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Mäkisen tutkimusaloja ovat keskiajan filosofinen teologia ja varhaismoderni poliittinen ajattelu.
Muut kirjoittajat:
Juha Hänninen, Jari Holopainen, Kimmo Ketola, Mia Korpiola, Kaarina Koski, Atte Oksanen, Ilona Pajari, Timo Partonen, Sami Pihlström, Helena Ranta, Pekka Räsänen, Mikko Salmela, Johanna Sumiala, Seppo Vainio, Ursula Vala ja Minna Zechner
Arvostelukappaleet ja lisätiedot:
Outi Kitti
Tiedotus, myynti ja markkinointi
outi.kitti at gaudeamus.fi
p.050 5401 299
Gaudeamus Oy
Kuoleman kulttuurit Suomessa: kuolemaan tutustuminen voi hälventää pelkoa
Lehdistötiedote / Gaudeamus
Kuolema on etääntynyt sairaaloihin ja hautaustoimistoihin, vaikka se on olennainen osa ihmisyyttä. Jokainen kohtaa elämänsä aikana kuolevia ja lopulta myös oman elämänsä päättymisen. Kuoleman läsnäolo voi pelottaa omaisia ja hoitohenkilökuntaa: samaistuminen kuolemisen kokemukseen on mahdotonta.
Millainen on hyvä kuolema? Missä menee oikean ja väärän raja, kun puhutaan avustetusta itsemurhasta, ihmisen nukuttamisesta loppuelämäkseen tai eutanasiasta? Onko parempi kärsiä loppuun asti vai kuolla pois? Kuka valinnan tekee? Miksi kuolema pelottaa?
Monet ajattelijat ovat tarjonneet pelon lääkkeeksi kuolemaan tutustumista, jonka on todettu hälventävän kuoleman käsittämättömyyttä ja pelottavuutta. Kuoleman kulttuurit Suomessa (Gaudeamus 2014) lähestyy kuolemaa kokonaisvaltaisesti kulttuurisena, sosiaalisena, uskonnollisena ja filosofisena ilmiönä.
Kirja antaa apuvälineitä kuolevan ja hänen omaistensa kohtaamiseen sekä oman kuolevaisuutemme pohdintaan. Kirjassa käsitellään suomalaisen kuoleman erityispiirteitä, kuoleman riittejä ja niiden merkitystä sekä kuoleman biologiaa, kysymyksiä itsemurhasta, saattohoidosta ja eutanasiasta. Esille tulevat myös koulusurmat, sodan uhrien tunnistaminen ja urheilusankarin kuolemalle annetut merkitykset.
Kuolevaisuus on kirjoitettu syvälle olemassaolomme perusteisiin
”Voidaan sanoa, että kuolemme osittain joka hetki, eikä varsinaista lopullista tyhjiin raukeamisen ajankohtaa oikeastaan ole ennen kuin ruumis on täysin hajonnut ja ihmisten muistot meistä hävinneet.” Outi Hakola, Sari Kivistö & Virpi Mäkinen
”Alkoholin aiheuttama kuolema on usein kaikin puolin huono kuolema. Onnekkaimmat kuolevat nopeasti kaaduttuaan humalassa siten, että saavat kohtalokkaan vamman. (…) Vaikeinta on kuolla hitaasti alkoholisairauksien heikentämänä, kun asianomainen on jo menettänyt perheen, työn, asunnon ja ystävät.” Ursula Vala
”Sosiaaliseen hätään kuolevan ympäristössä ja sen huomioon ottamiseen myös kuoleman jälkeen kiinnitetään terveydenhuollossa liian vähän huomiota. (…) Henkisen hädän tunnistaminen saattaa olla potilaalle ja hänen läheisilleen merkityksellisempää kuin uusiin hoitotoimiin liitetty usein epärealistinen toivo ja tulevaisuususko.” Juha Hänninen
”Omakohtainen kokemus on tärkeä psykologinen edellytys kyvylle samastua toisen asemaan ja kokemuksiin. Mikään aiempi kärsimys ei kuitenkaan valmista yksilöä kohtaamaan oman lähestyvän kuoleman aiheuttamaa ahdistusta, joka syntyy oman olemassaolon päättymisestä.” Mikko Salmela
”Nyky-yhteiskunnassa kuolemasta on vaikea puhua. Monet kuolevat ja surevat omaiset ovat kokeneet etääntyneensä muusta yhteiskunnasta – eivät aina suinkaan omasta tahdostaan, vaan siksi, että ihmisten on vaikea kohdata heitä. Kuolevien ja surevien kohtaaminen usein ahdistaa ja pelottaa.” Outi Hakola
”Biologian näkökulmasta kuolevaisuus on välttämätöntä ja se on itse asiassa kirjoitettu syvälle olemassaolomme perusteisiin. Biologi pyrkii ymmärtämään näitä elämän perusteita elävien organismien biokemian avulla.” Seppo Vainio
”Työ kuoleman parissa on opettanut minut ymmärtämään läheisensä menettäneiden omaisten tuskaa ja kunnioittamaan heidän oikeuttaan tietää, mitä on tapahtunut. Jotta eloonjääneet voisivat sulkea oven menneisyyteen ja rakentaa tulevaisuutta raunioille, heidän täytyy tietää totuus.” Helena Ranta
Outi Hakola, Sari Kivistö & Virpi Mäkinen (toim.):
Kuoleman kulttuurit Suomessa
Gaudeamus 2014
Lisätiedot:
Outi Kitti
outi.kitti at gaudeamus.fi