Ei nimeä

Julkaistu: Faravid 27, 2003, s. 111-157.   Ote j0hdannosta: "Vain yhdellä suomalaisella oli aikanaan kunnia joutua ranskalaisen valistuksen nimekkäimmän nimen Voltairen hampaisiin. Voltaire oli hänestä sitä mieltä, että 'ei pidä luottaa näihin kömpelöihin käsiin, joissa niiden koskettamat kukkaset lakastuvat'. Tämä suomalainen, Johan Arckenholtz, oli lainannut berliiniläisestä arkistosta jäljennöksenä saamaansa Voltairen kirjettä Ruotsin silloiselle kuningattarelle kokonaan ranskalaisfilosofin tietämättä ja lainauksesta oli jäljennöksen tekijän erehdyksen vuoksi puuttunut rivi.  Vuonna 1752 Voltaire kirjoitti joukon mietelmiä otsikolla Pensées sur l’administration publique. Ne olivat kriittisiä huomautuksia eri maiden julkisesta hallinnosta ja hallitsijoista. Voltaire oli esimerkiksi sitä mieltä, että filosofeilla ei ole mitään yksityisiä etuja palveltavanaan, minkä vuoksi he voivat puhua järjen ja yleisen hyvän puolesta (mietelmä XV). Hän väitti: 'Täydellistyessään järki tuhoaa uskonnollisten sotien siemenet. Filosofian henki on hävittänyt maailmasta tämän ruton.' (IX) Itsevaltius oli hänen mielestään kuninkuuden väärinkäyttöä samalla tavoin kuin anarkia tasavaltaisen hallinnon. Hän täydensi: 'Ruhtinas, joka ilman laillista menettelyä ja oikeudenkäyntiä vangitsee kansalaisen tai aiheuttaa hänen kuolemansa, on maantierosvo, jota kutsutaan Teidän Majesteetiksenne.' (XXXVI) Tästä Voltairella oli esimerkkikin: 'Ikeeseen tottuneet eläimet tarjoutuvat ikeeseen omasta toimestaan. En tiedä, kuka oli se Kristiina-kuningattaren kirjeiden kasaaja, joka suututti ihmiskuntaa oikeuttamalla Monaldeschin murhan. Monaldeschi salamurhattiin Fontainebleaussa ruotsalaisen hienon naisen käskystä sen varjolla, että tämä ruotsalainen nainen oli ollut kuningatar.' (VI) Kristiinan teon varjo ylsi Voltairen silmissä myös kyseisen moniosaisen teoksen Mémoires concernant Christine, Reine de Suède tekijään. Teoksen 1700-luvulle tyypillinen nimiölehden täyttävä otsikko jatkui: fondés sur ses Lettres, & recueillis des Historiens & des Monuments les plus authentiques, tant manuscrits qu’imprimés, pour servir d’éclaircissement à l’Histoire de son règne, & principalement de sa vie privée, depuis sa naissance jusqu à sa mort: & en même tems aux Evénemens de l’Histoire étrangère de ce tems-la, tant Littéraire que Civile, qui y ont raport. Le tout accompagné de remarques Historiques, Politiques, Critiques & Littéraires: avec les Médailles & un Appendice de Pièces justificatives ou instructives."

Julkaistu: Faravid 27, 2003, s. 111-157.   Ote j0hdannosta: "Vain yhdellä suomalaisella oli aikanaan kunnia joutua ranskalaisen valistuksen nimekkäimmän nimen Voltairen hampaisiin. Voltaire oli hänestä sitä mieltä, että 'ei pidä luottaa näihin kömpelöihin käsiin, joissa niiden koskettamat kukkaset lakastuvat'. Tämä suomalainen, Johan Arckenholtz, oli lainannut berliiniläisestä arkistosta jäljennöksenä saamaansa Voltairen kirjettä Ruotsin silloiselle kuningattarelle kokonaan ranskalaisfilosofin tietämättä ja lainauksesta oli jäljennöksen tekijän erehdyksen vuoksi puuttunut rivi.  Vuonna 1752 Voltaire kirjoitti joukon mietelmiä otsikolla Pensées sur l’administration publique. Ne olivat kriittisiä huomautuksia eri maiden julkisesta hallinnosta ja hallitsijoista. Voltaire oli esimerkiksi sitä mieltä, että filosofeilla ei ole mitään yksityisiä etuja palveltavanaan, minkä vuoksi he voivat puhua järjen ja yleisen hyvän puolesta (mietelmä XV). Hän väitti: 'Täydellistyessään järki tuhoaa uskonnollisten sotien siemenet. Filosofian henki on hävittänyt maailmasta tämän ruton.' (IX) Itsevaltius oli hänen mielestään kuninkuuden väärinkäyttöä samalla tavoin kuin anarkia tasavaltaisen hallinnon. Hän täydensi: 'Ruhtinas, joka ilman laillista menettelyä ja oikeudenkäyntiä vangitsee kansalaisen tai aiheuttaa hänen kuolemansa, on maantierosvo, jota kutsutaan Teidän Majesteetiksenne.' (XXXVI) Tästä Voltairella oli esimerkkikin: 'Ikeeseen tottuneet eläimet tarjoutuvat ikeeseen omasta toimestaan. En tiedä, kuka oli se Kristiina-kuningattaren kirjeiden kasaaja, joka suututti ihmiskuntaa oikeuttamalla Monaldeschin murhan. Monaldeschi salamurhattiin Fontainebleaussa ruotsalaisen hienon naisen käskystä sen varjolla, että tämä ruotsalainen nainen oli ollut kuningatar.' (VI) Kristiinan teon varjo ylsi Voltairen silmissä myös kyseisen moniosaisen teoksen Mémoires concernant Christine, Reine de Suède tekijään. Teoksen 1700-luvulle tyypillinen nimiölehden täyttävä otsikko jatkui: fondés sur ses Lettres, & recueillis des Historiens & des Monuments les plus authentiques, tant manuscrits qu’imprimés, pour servir d’éclaircissement à l’Histoire de son règne, & principalement de sa vie privée, depuis sa naissance jusqu à sa mort: & en même tems aux Evénemens de l’Histoire étrangère de ce tems-la, tant Littéraire que Civile, qui y ont raport. Le tout accompagné de remarques Historiques, Politiques, Critiques & Littéraires: avec les Médailles & un Appendice de Pièces justificatives ou instructives."

Praeses: Johan Bilmark Respondens: Abraham Erik Arckenholtz De libertate civili 1778 Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library http://bibbild.abo.fi/   Kansalaisvapaudesta Avainsanat: vapaus, kansalainen, hallitusmuoto, hallinto, valtio, laki, lainsäädäntö, järki, intohimo, demokratia, monarkia, tyrannia, diktatuuri, valta, epäoikeudenmukaisuus Väitös tutkii kansalaisvapautta. Vapaus itse on vapautta valita useista toimintavaihtoehdoista paras eli noudattaa järkeä. Valtion lainsäädäntö ei vähennä tätä vapautta vaan päinvastoin lisää sitä vapauttamalla ihmisen intohimojen vallasta. Kansalaisvapaus ei ole vapautta muiden määräyksistä, vapautta velvollisuuksista muita ihmisiä kohtaan, vapautta muuttaa ulkomaille eikä vapautta ilmaista mielipiteensä. Kirjoittaja kritisoi esim. Ateenan demokratiaa, jossa suurin osa ihmisistä oli orjia ja jonka sankarit ajettiin maanpakoon – kansa oli siis kaikkea muuta kuin vapaa; eivätkä asiat olleet paljon paremmin Roomankaan tasavallassa, jossa diktaattorit alistivat kansaa raskaammin kuin kuninkaat koskaan. Kirjoittajan Montesquieultä lainatun määritelmän mukainen kansalaisvapaus voi toteutua myös monarkiassa, ja koska tyranneja on ollut kaikissa hallitusmuodoissa (demokratiassa enemmistön tyrannia), vallan väärinkäyttöä saa pelätä kaikissa. Kansalaisvapaus ei riipu niinkään perustuslaista vaan ylimmän vallan käyttötavasta. Erityisesti Aristoteles erehtyy opettaessaan, että demokraattinen hallitusmuoto lisää kansalaisvapautta. Kansalaisvapaus toteutuu hallinnossa, joka tarjoaa suojan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, turvaa yksityisomaisuuden ja rankaisee harhautuneita tunnettujen lakien eikä hallitsijan mielivallan mukaisesti. Kansalaisvapaus tarkoittaa, että jokainen on onnellinen, että julkinen ja yksityinen onni ovat sopusoinnussa ja että tätä ei koskaan tarvitse epäillä.   Om medborgerlig frihet Nyckelord: frihet, medborgare, stat, lag, lagstiftning, förnuft, lidelse, demokrati, monarki, tyranni, diktatur, makt, styrelseskick, orättvisa Dissertationen undersöker den medborgerliga friheten.  Frihet i sig är friheten att välja det bästa av olika handlingsalternativ, eller med andra ord att följa förnuftet. Statens lagstiftning minskar inte denna frihet utan tvärtom ökar den genom att befria människan ur lidelsernas våld. Medborgerlig frihet är inte frihet från andras påbud, från plikter gentemot andra människor, frihet att flytta utomlands eller att uttrycka sin åsikt. Skribenten kritiserar exempelvis den atenska demokratin där majoriteten av människorna levde i träldom och vars hjältar drevs till landsflykt – folket var alltså allt annat än fritt. Sakernas tillstånd var föga bättre i den romerska republiken, där diktatorer underkuvade folket brutalare än kungarna någonsin gjort. Medborgerlig frihet, enligt den montesquieuska definition författaren använder sig av, kan förverkligas även i en monarki, och eftersom det funnits tyranner i alla former av styrelseskick (i demokratier majoritetens tyranni) måste maktmissbruk fruktas i vilket samhälle som helst. Särskilt Aristoteles misstar sig då han lär ut att det demokratiska styrelseskicket ökar den medborgerliga friheten. Den förverkligas istället genom ett förvaltningsorgan som erbjuder skydd gentemot orättvisor, säkerhet för privat egendom och straffar de vilsekomna genom allmänt kända lagar och inte enligt den styrandes godtycke. Medborgerlig frihet innebär att alla och envar är lyckliga, att allmänna och privata förmögenheter står i överensstämmelse med varandra och att detta aldrig behöver betvivlas.   On civic liberty Keywords: liberty, citizen, government, state, law, legislation, reason, passions, democracy, monarchy, tyranny, dictatorship, power, injustice The dissertation examines civic liberty. It criticises e.g. the democracy of Athens and the republic of Rome, societies in which most people were slaves or severely oppressed. According to the writer, who quotes Montesquieu extensively, civic liberty is possible also in a monarchy. Abuse of supreme power is to be feared in any society, regardless of the mode of government. Civic liberty means that everyone is happy, that public and private fortunes are in conformity, and that one never needs to doubt it. In order to attain civic liberty, a faculty is needed to ensure that everyone is protected from the injustice of others, that private property is safeguarded, and that the misled are punished in accordance to the legislation, known by the public, not by the mere whims of the government.

Praeses: Johan Bilmark Respondens: Abraham Erik Arckenholtz De libertate civili 1778 Skannerointi: Åbo Akademin kirjasto Inskanning: Åbo Akademis bibliotek Scan: Åbo Akademi university library http://bibbild.abo.fi/   Kansalaisvapaudesta Avainsanat: vapaus, kansalainen, hallitusmuoto, hallinto, valtio, laki, lainsäädäntö, järki, intohimo, demokratia, monarkia, tyrannia, diktatuuri, valta, epäoikeudenmukaisuus Väitös tutkii kansalaisvapautta. Vapaus itse on vapautta valita useista toimintavaihtoehdoista paras eli noudattaa järkeä. Valtion lainsäädäntö ei vähennä tätä vapautta vaan päinvastoin lisää sitä vapauttamalla ihmisen intohimojen vallasta. Kansalaisvapaus ei ole vapautta muiden määräyksistä, vapautta velvollisuuksista muita ihmisiä kohtaan, vapautta muuttaa ulkomaille eikä vapautta ilmaista mielipiteensä. Kirjoittaja kritisoi esim. Ateenan demokratiaa, jossa suurin osa ihmisistä oli orjia ja jonka sankarit ajettiin maanpakoon – kansa oli siis kaikkea muuta kuin vapaa; eivätkä asiat olleet paljon paremmin Roomankaan tasavallassa, jossa diktaattorit alistivat kansaa raskaammin kuin kuninkaat koskaan. Kirjoittajan Montesquieultä lainatun määritelmän mukainen kansalaisvapaus voi toteutua myös monarkiassa, ja koska tyranneja on ollut kaikissa hallitusmuodoissa (demokratiassa enemmistön tyrannia), vallan väärinkäyttöä saa pelätä kaikissa. Kansalaisvapaus ei riipu niinkään perustuslaista vaan ylimmän vallan käyttötavasta. Erityisesti Aristoteles erehtyy opettaessaan, että demokraattinen hallitusmuoto lisää kansalaisvapautta. Kansalaisvapaus toteutuu hallinnossa, joka tarjoaa suojan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan, turvaa yksityisomaisuuden ja rankaisee harhautuneita tunnettujen lakien eikä hallitsijan mielivallan mukaisesti. Kansalaisvapaus tarkoittaa, että jokainen on onnellinen, että julkinen ja yksityinen onni ovat sopusoinnussa ja että tätä ei koskaan tarvitse epäillä.   Om medborgerlig frihet Nyckelord: frihet, medborgare, stat, lag, lagstiftning, förnuft, lidelse, demokrati, monarki, tyranni, diktatur, makt, styrelseskick, orättvisa Dissertationen undersöker den medborgerliga friheten.  Frihet i sig är friheten att välja det bästa av olika handlingsalternativ, eller med andra ord att följa förnuftet. Statens lagstiftning minskar inte denna frihet utan tvärtom ökar den genom att befria människan ur lidelsernas våld. Medborgerlig frihet är inte frihet från andras påbud, från plikter gentemot andra människor, frihet att flytta utomlands eller att uttrycka sin åsikt. Skribenten kritiserar exempelvis den atenska demokratin där majoriteten av människorna levde i träldom och vars hjältar drevs till landsflykt – folket var alltså allt annat än fritt. Sakernas tillstånd var föga bättre i den romerska republiken, där diktatorer underkuvade folket brutalare än kungarna någonsin gjort. Medborgerlig frihet, enligt den montesquieuska definition författaren använder sig av, kan förverkligas även i en monarki, och eftersom det funnits tyranner i alla former av styrelseskick (i demokratier majoritetens tyranni) måste maktmissbruk fruktas i vilket samhälle som helst. Särskilt Aristoteles misstar sig då han lär ut att det demokratiska styrelseskicket ökar den medborgerliga friheten. Den förverkligas istället genom ett förvaltningsorgan som erbjuder skydd gentemot orättvisor, säkerhet för privat egendom och straffar de vilsekomna genom allmänt kända lagar och inte enligt den styrandes godtycke. Medborgerlig frihet innebär att alla och envar är lyckliga, att allmänna och privata förmögenheter står i överensstämmelse med varandra och att detta aldrig behöver betvivlas.   On civic liberty Keywords: liberty, citizen, government, state, law, legislation, reason, passions, democracy, monarchy, tyranny, dictatorship, power, injustice The dissertation examines civic liberty. It criticises e.g. the democracy of Athens and the republic of Rome, societies in which most people were slaves or severely oppressed. According to the writer, who quotes Montesquieu extensively, civic liberty is possible also in a monarchy. Abuse of supreme power is to be feared in any society, regardless of the mode of government. Civic liberty means that everyone is happy, that public and private fortunes are in conformity, and that one never needs to doubt it. In order to attain civic liberty, a faculty is needed to ensure that everyone is protected from the injustice of others, that private property is safeguarded, and that the misled are punished in accordance to the legislation, known by the public, not by the mere whims of the government.