Suomalainen filosofi ja filosofian professori Keisarillisessa Aleksanterin–Yliopistossa Helsingissä.
Germund Fredrik Aminoff syntyi Rantasalmella. Aminoff aloitti opintonsa Uppsalan yliopistossa, josta hän valmistui kandidaatiksi vuonna 1824, maisteriksi vuonna 1827 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1844. Aminoff toimi suomalaisen osakunnan kuraattorina 1818–1824 Uppsalan yliopistossa. Vuonna 1831 hänet nimitettiin Helsingin Keisarillisen Aleksanterin–Yliopiston filosofian dosentiksi. Aminoff toimi teoreettisen ja käytännöllisen filosofian professorina samassa yliopistossa vuosina 1848–1852.
Aminoff sai professorin arvon 1838, mutta hänen nimityksestään filosofian professuuriin vuonna 1848 syntyi eripuraa. Jo ennen dosentin virkaan astumistaan oli Aminoff akateemisella teoksellaan De scepticismo philosophico liitetty tuona aikana suosittuun hegeliaanisen filosofian koulukuntaan. Suomen hegeliaanisen aatesuuntauksen eturivin edustaja ylitse muiden tänä aikana oli J. V. Snellman. Kun filosofian professori J. J. Tengström lähti virastaan vuonna 1848, oli toiveena, että hän lähdöllään tekisi tietä ystävälleen ja oppilaalleen Snellmanille.
Aminoff sai kuitenkin filosofian professuurin hoitaakseen vuonna 1848. Snellman oli asetettu ensimmäiselle sijalle, mutta Aminoff valittiin – vastoin konsistorin esitystä – virkaan, koska hän miellytti yliopiston johtoa enemmän. Päätös johti niin sanottuun ”Aminoffilaiseen serenadiin”, opiskelijoiden mielenosoitukseen Aminoffin asunnon ulkopuolella. Mielenosoitus oli muotoa ”Katzenjammer”, ts. kattiloilla, helistimillä ja muilla instrumenteilla aiheutettua meteliä. Epäluottamus kohdistui paitsi viranomaisten päätökseen professorin asettamisesta, myös Aminoffiin itseensä sanomalehtisensorin ominaisuudessa. Filosofian professuuri lakkautettiin vuonna 1852. Se perustettiin uudelleen vuonna 1856 tieteiden järjestelmän ja siveysopin professuurina. Professuurin sai Snellman.
Vuoden kuluttua filosofian professuurin lakkauttamisesta asetettiin Aminoff lakkautuspalkalle. Hän kuoli Helsingissä vuonna 1876.
Jonas Ahlskog/Filosofia.fi 2008. Suomennos Sonja Vanto/Filosofia.fi.
Lähteet
Klinge, Matti, Helsingfors universitet 1640 – 1990: Kejserliga Alexanders universitetet 1808 – 1917 (Helsingfors 1989)
Rein, Thiodolf, Åbo universitets lärdomshistoria 10: Filosofins studium vid Åbo Universitet (Helsingfors 1908).
Helsingin yliopiston matrikkeli
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=12529
Keskeiset teokset
De notione honestatis absolutae (1848)
De scepticismo philosophico 1—6 (1830)
De statu theologiae moralis adhuc vigentis in alium perfectiorem mox transgressuro (1844)
AINEISTOT
Finsk filosof och professor i filosofi vid Kejserliga Alexandersuniversitetet i Finland.
Germund Fredrik Aminoff föddes i Rantasalmi. Aminoff inledde sina studier vid Uppsala universitet där han blev kandidat 1824, magister 1827 och försvarade sin doktorsavhandling 1844. Aminoff fungerade under tiden 1818 – 1824 som kurator för finska nationen vid Uppsala universitet. 1831 utnämndes han till docent i filosofi vid Kejserliga Alexandersuniversitet i Finland. Aminoff verkade som professor i teoretisk och praktisk filosofi vid samma universitet under tiden 1848 – 1852.
Aminoff hade erhållit professors värdighet 1838, men hans utnämning till professuren i filosofi 1848 kom att omgärdas av konflikter. Redan före Aminoffs tillträde som docent hade han genom sitt akademiska arbete, De scepticismo philosophico, slutit sig till den vid denna tid populära hegelska filosofin. Tidens ojämförligt mest framstående representant för den hegelska tankeriktningen i Finland var J. V. Snellman. När professorn i filosofi, J.J. Tengström, tog avsked 1848 var det med en önskan om att bereda väg för sin vän och lärjunge Snellman.
Det var emellertid Aminoff som fick professuren i filosofi 1848. Snellman hade placerats i första rummet men Aminoff valdes, i strid med konsistoriets förslag, till tjänsten eftersom han föll regimen mera i smaken. Beslutet ledde till den så kallade ”Aminoffska serenaden” som var en stor studentdemonstration utanför Aminoffs bostad. Demonstrationen hade formen av en Katzenjammer, dvs. oljud från kastruller, harskramlor och andra instrument. Missnöjet var riktat både mot myndigheternas beslut vid tillsättandet av professuren och mot Aminoff själv i egenskap av tidningscensor. Professuren i filosofi drogs in 1852. Den återupprättades 1856 som en professur i sedelära och vetenskapernas system och tillföll J.V. Snellman.
Året efter att professuren i filosofi dragits in sattes Aminoff på indragningsstat. Han avled i Helsingfors 1876.
Jonas Ahlskog/Filosofia.fi 2008
Källor
Klinge, Matti, Helsingfors universitet 1640 – 1990: Kejserliga Alexanders universitetet 1808 – 1917 (Helsingfors 1989)
Rein, Thiodolf, Åbo universitets lärdomshistoria 10: Filosofins studium vid Åbo Universitet (Helsingfors 1908).
Helsingfors universitets matrikel
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=12529
Centrala verk
De notione honestatis absolutae (1848)
De scepticismo philosophico 1—6 (1830)
De statu theologiae moralis adhuc vigentis in alium perfectiorem mox transgressuro (1844)
Resurser
Ernst von Wendt: "[[tallennearkisto/tekstit/2844|Filosofiska professurer och politiska utnämningar]]", Finsk Tidskrift 1922.
(von Wendt behandlar bland annat Aminoffs medverkan i turerna kring professorsutnämningar i filosofi under 1800-talet. Von Wendt käsittelee muun muassa Aminoffin vaikutusta filosofian professorinimityksiin 1800-luvulla.)
Suomalaisen filosofian kronikka
http://www.netn.fi/Muut/netn_finfil.html